Lakeuden kutsu - Pasi Kaunisto перевод на немецкий

Lakeuden kutsu

Koko lapsuuden ajan kun Pohjanmaalla viettää mä sain
niin on muistossa vielä aika tuo vain.
Kaipa mua veri veti, siks lähdin minä pois sieltä vaan,
päätin kierrellä pitkin poikin tään maan.
Olen niin monet ovet aukaissut, myös sulkenut
kun mä vain kuljeksinut oon missä vaan.
Olen tarpeeksi maita mantuja nyt kulkenut,
vahvan kaipuun nyt kotiin vihdoin mä saan.

Tein, tein vain matkaa - miksi, tiedä en.
Mun täytyi jatkaa, luonto vaati sen.
Mut nyt mä kuulen, kutsuu niityt nuo -
taas laulu tuulen viestin sieltä tuo.

Käännän suunnan ja tulen näin takaisin nyt vihdoinkin,
miksi lähdin mä sieltä mietin mä vaan.
Monet kerrathan minä niin lakeutta vain kaipasin
siellä mieleeni rauhan yksin vain saan.
Nyt mä vihdoinkin täällä jälleen oon, taas niityt nään.
Täällä tyttöni rakas on vieläkin.
Minä saavuin ja tänne viimein mä nyt myöskin jään,
tämä seutu on mulle korvaamaton.

Käännän suunnan ja tulen näin takaisin nyt vihdoinkin,
miksi lähdin mä sieltä mietin mä vaan.
Monet kerrathan minä niin lakeutta vain kaipasin
siellä mieleeni rauhan yksin vain saan.
Nyt mä vihdoinkin täällä jälleen oon, taas niityt nään.
Täällä tyttöni rakas on vieläkin.
Minä saavuin ja tänne viimein mä nyt myöskin jään,
tämä seutu on mulle korvaamaton.

Der Ruf der Weite

Die ganze Kindheit lang, die ich in Österbotten verbringen durfte,
So ist jene Zeit mir noch wohl in Erinnerung.
Vielleicht zog mich das Blut fort, deshalb zog ich von dort fort,
Beschloss, kreuz und quer durch dieses Land zu ziehen.
Ich habe so viele Türen geöffnet, auch geschlossen,
Während ich einfach nur umherzog, wo auch immer.
Ich bin nun genug durch Länder und Gegenden gezogen,
Nun überkommt mich endlich eine starke Sehnsucht nach Hause.

Ich reiste, reiste nur - warum, weiß ich nicht.
Ich musste weiterziehen, mein Wesen forderte es.
Aber jetzt höre ich, jene Wiesen rufen -
Wieder bringt der Gesang des Windes eine Botschaft von dort.

Ich ändere die Richtung und komme so nun endlich zurück,
Warum ich von dort wegging, frage ich mich bloß.
Viele Male habe ich doch nur die Weite vermisst,
Dort finde ich allein Frieden für meinen Geist.
Nun bin ich endlich wieder hier, sehe die Wiesen wieder.
Hier ist mein liebes Mädchen immer noch.
Ich kam an und hier bleibe ich nun endlich auch,
Diese Gegend ist für mich unersetzlich.

Ich ändere die Richtung und komme so nun endlich zurück,
Warum ich von dort wegging, frage ich mich bloß.
Viele Male habe ich doch nur die Weite vermisst,
Dort finde ich allein Frieden für meinen Geist.
Nun bin ich endlich wieder hier, sehe die Wiesen wieder.
Hier ist mein liebes Mädchen immer noch.
Ich kam an und hier bleibe ich nun endlich auch,
Diese Gegend ist für mich unersetzlich.