Текст и перевод песни Pauli Hanhiniemen Perunateatteri - Rakkaus on

Rakkaus on

On yö ja lohduttomin hetki sen
Mä hengitystäs' kuuntelen
Voi tuota tukkihumalaa
Tuosta toipuakseen täytyy viikko odottaa

En tiedä liekö tarkoitukses' vaan
Mulle jotain rakkaudesta opettaa
En tiedä, mut mä luulen kuitenkin
Et' oisin jotain oppinut mä varmaan paljon vähemmälläkin

Rakkaus on lahjomaton
Sen eessä jokainen on alaston
Se meidät eloon herättää
Voi, luoja, et' se hyväillessään tekee kipeää

Kosketus sen on ihmeellinen
Ja pelottava tuhovoima sen
Se jättää meidät syvään ikävään
Mentyänsä siivoamaan verijälkiään

Ja silti mä oon valmis mihin vaan
Että hetken tuntea sen saan
Sietämään mä joudun oikkujaan
Ja sen et' se mua pitää tylsimpänä narrinaan

Mut' narrihan mä oon jo vanhastaan
Ja se opetti mut valehtelemaan
Ja mä tapan, tottakai, jos tarvitaan
Sen vuoksihan mä elän, siis miks' en olis valmis kuolemaan

Rakkaus on vähän sellainen
On pesemättä petivaatteet sen
Se huoneestaan on työläs tuulettaa
Jos se sinne ehtinyt on käydä asumaan

Ja silti mä oon valmis koska vaan
Noudattamaan vaivihkaista kutsuaan
Vaik' mä törmään siihen aina uudestaan
Se totisesti liian usein turhaan lausutaan

Tää juttu on tällä hetkellä kaikkein vittumaisin.
Mutta jumalauta olen ihminen ja olemassa,
Enkä mikään tyhmä joksi sinä taas usein tekeydyt.
Itelleni en voi tällä hetkellä mitään,
Sillä sydän toimii aina nopeammin kuin järki.
Mutta se siitä. Syksyä sulle...

Mä kohta kirjeestäsi sätkän teen,
Mut ensin luen sen vielä kerran uudelleen
Tuli tarttuu kuivuneeseen paperiin
Musta tuntuu et' on hyvä et' me silloin kerran tavattiin

Love is

It's the night and the bleakest moment of it
I'm listening to your breathing
Oh, that drunken slumber
It will take a week to recover from that

I don't know if it's your intention
To teach me something about love
I don't know, but I still think
I could have learned something with much less

Love is incorruptible
Everyone is naked before it
It awakens us
Oh, God, it hurts as it strokes

Its touch is miraculous
And its destructive power is frightening
It leaves us deeply longing
After it has gone to clean up its bloodstains

And yet, I'm ready to do anything
To feel it for a moment
I have to endure its whims
And the fact that it considers me the biggest fool

But I've been a fool for a long time
And it taught me to lie
And I'll kill, of course, if I have to
That's why I live, so why wouldn't I be willing to die

Love is a bit like that
Its bed linen is unwashed
It's hard to air its room
If it has managed to get there

And yet, I'm ready at any time
To follow its stealthy call
Even though I always run into it again
It is certainly uttered too often in vain

This thing is the most annoying right now.
But damn it, I'm human and alive,
And not some idiot you often pretend to be.
I can't do anything about myself right now,
Because the heart always works faster than the brain.
But that's it. Autumn to you...

I'll soon make a cigarette out of your letter,
But first I'll read it again
The fire consumes the dry paper
I think it's good that we met then