Текст и перевод песни Petri Laaksonen - Viimeinen Talvi

Viimeinen Talvi

Kun päättyy talvi viimeinen,
Hän saapuu halki metsien,
Hän päällä tuntureiden seisoo,
Ja korret maahan vaipuvat
Ja oksat tervehdykseen taipuvat.
Ja niin kuin tulen loimu hän,
Käy halki kaiken pimeän.
Jo silmut puhkeavat kukkaan,
Ja kaikki laaksot laulavat,
Kyyhkyset lentoon nousevat
Ja kaikki vuoripurot soivat.

Jo väistyy routa,
Yö kyynelten,
Ja valo saapuu.
Se valtaa sydämen.
He saavat riemun,
Vapauden,
Se loistaa kasvoilta
Kristuksen.

Ja kodittomat, hyljätyt
Hän juhlasaattoon kutsuu nyt.
He nauravat ja unelmoivat,
Ja lapset päänsä nostavat,
Kun kielet särjetyt taas soivat.
He esiin käyvät piiloistaan
Lyöntien jäljet kasvoillaan,
Ja pelko ihmetykseen vaihtuu,
Kun hänen jalanjäljissään
Noin kaikki syttyy elämään
Ja kipu eilisen on poissa.

Le dernier hiver

Quand le dernier hiver prend fin,
Il arrive à travers les forêts,
Il se tient au sommet des montagnes,
Et les herbes s'inclinent vers le sol
Et les branches se plient en signe de salut.
Et comme une flamme de feu, il est,
Il traverse toute l'obscurité.
Les bourgeons sont déjà en fleurs,
Et toutes les vallées chantent,
Les colombes s'envolent
Et tous les ruisseaux de montagne chantent.

Le gel recule déjà,
La nuit de larmes,
Et la lumière arrive.
Elle conquiert le cœur.
Ils reçoivent la joie,
La liberté,
Elle brille sur leurs visages
Du Christ.

Et les sans-abri, les abandonnés
Il les invite maintenant à la fête.
Ils rient et rêvent,
Et les enfants lèvent la tête,
Alors que les langues brisées sonnent à nouveau.
Ils sortent de leurs cachettes
Les traces de coups sur leurs visages,
Et la peur se transforme en étonnement,
Quand dans ses traces
Ainsi tout s'enflamme de vie
Et la douleur d'hier est partie.