Текст и перевод песни Pyhimys - 6:05 (mukana Heikki Kuula)

6:05 (mukana Heikki Kuula)

Mun silmäluomet on auki viel aamun puolel
Ja niis on alleviivaus, ku oon kirjottanu huolella
Kaukosäätimellä silmä, jalat tuoleil,
Ja korvat kahvikupeil on kuurot kun kuolleilla
Nyt mul on aikaa valita joka sana,
Se on luovinta luovuutta luopuu jostain hyvästä
Melkein paras on vaan pelkkä mustevana,
Ja siks puristan viel paremmat sanamuodot mun kynästä
Tää on se hetki ku se balanssi on todellista
Ei oo mitään poleemista, mietitään vaan oleellista
Ne pienet omatunto-olennot mun olkapäillä pitää päänsä kii,
Vaik kyl mä tykkään niistä molemmista
Tän viileen minuutin mä nään itteni selkeesti
Jalan alla taivas, takaraivos helvetti, taskus servetti,
Siihen piirsin puutarhan, mut skorpionit, varikset ja liskot turmelee mun harhan
Laulun aiheet aina skaalaan laidasta laitaan,
Taipuu vaikka aamuyöllä kuulen lohdullista haikuu vaan,
Aurinko paistaa, helppoo on hymyillä
Viis, seittemän, viis, on seuraus syillä
Suruaan pikkupoika laulelee, onnellinen mies ei lauluja tee
Huomenna huonommin rimmaa paremmin Eilinen ei meiltä minnekään mee, aika tuli tänne tänään jäädäkseen
Huomenna huonommin rimmaa paremmin (Jee)
Kuus nolla kolme, mun kynä vielä savuaa
Kuus nolla neljä, maailman krapula katoaa
Kuus nolla viis, puhallan pahan ilman pois ja,
Kuus nolla kuus, enää unilaulut soi
Silmät sippaa, kippaa, unis antaa,
Päivänjakso kantaa, tauko pitää antaa
Mä nollaan tapahtumat aamul takaperin,
Finaalist alkueriin, kudit takas revolveriin
Kuus nolla viis, ei mielessä oo mitään
Posti palaa luukkuun, aurinko laskee takas itään
Kynä pyyhkii pois paperista musteen,
Minä ja tyhjä arkki ollaan taas vastatusten
Itken sinne sen, ilmeisen, inhimillisen,
Minkä siviilissä miehenä hillitsen
Vaikkei itkut auta levymarkkinoilla,
Niin niska sanoo kiitos, kun saan kivet pois mun hartiolta
Koitan maalaa omaa kuvaa kevyesti meikattuna,
Mut oon kun Van Gogh korva irti leikattuna,
Mut se on vaan puolikuva, varjon puoli,
Ei valonpuoli, istu skrivaan, vaik mä tarjoon tuolii
Tää on tekstii siitä, kun tekstii ei tuu
Runonpätkä ajalta, kun runosuoni nukkuu
Nauravat silmät ja naurava suu,
Kurkkaa kulissien taakse, kun puheenaihe puuttuu

6:05 (featuring Heikki Kuula)

My eyelids are still open on the morning side
And they're underlined, as I've written with care
Eye on the remote, feet on chairs,
And ears on coffee cups are deaf like the dead
Now I have time to choose every word,
It's the most creative creativity to give up something good
Almost the best is just plain ink,
And that's why I squeeze even better words from my pen
This is the moment when the balance is real
There's no controversy, just thinking about the essentials
Those little conscience beings on my shoulders keep their heads still,
Although I do like them both
This cool minute I see myself clearly
Heaven under my feet, hell in the back of my head, napkin in my pocket,
I drew a garden on it, but scorpions, ravens and lizards ruin my illusion
The themes of the song always scale from edge to edge,
It bends even if I hear comforting haiku in the early morning,
The sun is shining, it's easy to smile
Five, seven, five, is the consequence with reasons
A little boy sings his sorrows, a happy man doesn't make songs
Tomorrow worse rhymes better Yesterday doesn't go anywhere from us, time came here today to stay
Tomorrow worse rhymes better (Yeah)
Six zero three, my pen still smokes
Six zero four, the world's hangover disappears
Six zero five, I blow away the bad air and,
Six zero six, only lullabies are playing
Eyes sip, tilt, sleep gives,
The day carries, a break must be given
I reset the events in the morning in reverse,
From the final to the starting line, the weaves back into the revolver
Six zero five, there's nothing on my mind
Mail returns to the hatch, the sun sets back east
The pen wipes the ink off the paper,
Me and the blank sheet are face to face again
I cry into it, the obvious, the human,
What I restrain as a man in civilian life
Even though crying doesn't help in the record market,
My neck says thank you when I get the stones off my shoulders
I try to paint my own image lightly made up,
But I'm like Van Gogh with my ear cut off,
But it's just a half-picture, the shadow side,
Not the light side, sit down and write, even though I offer a chair
This is text about when the text doesn't come
A snippet of a poem from a time when the poetic vein sleeps
Laughing eyes and a laughing mouth,
Peek behind the scenes when the topic is missing