Текст и перевод песни Pyhimys - Angervotien Ajattelija

Angervotien Ajattelija

Mä tulin kunnailta, mannut jäi taa,
Suolanen sade kulmat kurtistaa
Ja ku tammen takaa,
Feromoni, ekstaasi,
Näppäilen kieltäni, kitalaki plektrani
Taas kerran sohvalle soikion suljin,
Sydämeni sirpaleiden reittiä kuljin,
Ja säkäl säpäleistä ehjäksi saan taas,
Murran puolet valmiista hedelmävaakaan
Annan sulle painavamman palasen,
Paan oikeeseen käteeni vasemman lapasen
Angervotiel en enää yksinkää oo yksin,
Ei mul oo yhtään mitään,
Voinko kanssas jakaa sen?
En omista omaisuuttani, se omistaa mut
Painajaisten rajalla pahimpia on aamut,
Se on usvaa, uni on vaan mustaa, kuvitelma on muu,
Tunteet, ne on tuskaa

Tyytyväisyys on vaan laskettu onni,
Mut rumpufilli rinnassa katkasee sen kompin
Jo unohtunu rytmi herättää zombin,
Ajattelijalla toinen aivolohko onkin
Kas, voin kaavani heivata,
Neuroosiketjuni keskeltä leikata
Naps, voin haavani teipata,
Ei muistilappu rinnas enää tervettä feikata
Tää sama yksiö suurempi on,
Nää seinät koitti puristaa must ihmiskuution
Äänettä muodostan huulille huulion,
Se hämmästystä kuvaa, nyt myrskytuuli on
Mä ohjaan säätä mun mieleni alalla,
Mut tyyntä en toivo vaik sontsa on jo hajalla
Mä otan kaiken vastaan, suu nyt ei mukista,
Jos mä alan vapisemaa, tuu ja tukista

Tuikkivat tähdet mua odottaa saa,
Kohti meen toista niin porottavaa
Oma aurinko oikee oma opo,
Oma ilman omistusta, oma ilman logoo
Oma niinku oman itseni annan,
Miehel ei oo maata, meri omistaa rannan
Hiekanmuruilla on yhteinen puu,
Metsällä on taivas ja nyt auringolla kuu
Mä istun uupuneena sohvan pohjalla,
Mul on outo tunne ettei jotain oo kohdallaan,
Mut ehkä kaikki just on kohallaan ja se on outoo,
Opeta mua antaa vaan sen kohtalon ohjailla
Samal ikkunalaudalla eri mies,
Samalta se näyttää mut tiessään on ies
Se karisteli kivet harteilta pois,
Ja lopetti ajattelun, ei se ajattelija muuten ois

The Thinker of Angervotie

I came from the honors, the past is behind,
Salty rain makes my eyebrows knit,
And behind the oak,
Pheromone, ecstasy,
I strum my tongue, my palate is my pick,
Once again, I closed the oval on the couch,
I walked the path of the fragments of my heart,
And from the shards, I make it whole again,
I break half of the finished fruit into a scale,
I give you the heavier piece,
I put the left mitten on my right hand,
At Angervotie, I am no longer alone,
I don't have anything at all,
Can I share it with you?
I don't own my property, it owns me,
On the edge of a nightmare, the mornings are the worst,
It's fog, sleep is just black, imagination is other,
Feelings, they are pain

Happiness is just calculated bliss,
But a drum fill in my chest breaks that beat,
A rhythm long forgotten awakens a zombie,
A thinker also has a different brain lobe,
Look, I can throw away my mold,
Cut through the middle of my neurosis chains,
Snap, I can tape my wounds,
No note stuck to my chest to fake healthy
This same studio is bigger,
These walls tried to squeeze a human cube out of me,
I form a sound to my lips,
It expresses surprise, now a storm wind is
I control the weather in my mind,
But I don't want calm even though the compass is already scattered,
I take it all in, my mouth doesn't drink from a cup now,
If I start to shake, come and grab me

Twinkling stars make me wait,
Towards another one so blazing,
My own sun, my own counselor,
My own without ownership, my own without a logo,
My own as I give of myself,
The man owns no land, the sea owns the shore,
The grains of sand have a common tree,
The forest has the sky and now the sun has the moon,
I sit exhausted on the bottom of the couch,
I have a strange feeling that something is wrong,
But maybe everything is just right and that's strange,
Teach me to just let that fate guide
On the same window sill a different man,
It looks the same but it knows there's a burden,
It shook the stones off its shoulders,
And stopped thinking, otherwise it wouldn't be a thinker