Текст и перевод песни Pyhimys - Ei Mennä Enää Koskaan Landelle

Ei Mennä Enää Koskaan Landelle

Löin kirveen kiveen, se lipsahti vaan hivenen. Nilkasta ineen, sain sirpaleisen nivelen.
Laiturit ulapalle ajelehtii. Aikamme itsellemme valehdeltiin.
Ite paikkamme valittiin, uusavuton laji, ja kavioiden pohjista on kopisteltu savi pois.
Vuotavan katon alla kontiot jaloissa. Ristiseiskaa kynttilän valossa aarin aloissa.
Hehtaarimaa-ala täynnä risuu. Kännis lupaan kasoiks raivata ne suurisuut.
Ei oo pastillirasiassa jälel enää sisuu. Soutuvenees Ahdilta anelen fisuu.
Mul on ikävä ruuhkii, YouTubee. Voidaan tsygäillä Lookiin ja aamul takas duuniin.
Mut yks yö teltas on tarpeeks. Ei kuulu selviytyminen vaan enää meiän arkeen, siispä:
Ei mennä enää koskaan landelle. Meiän allergiat huutaa leipää.
Selkärankaan teippaan heinäseipään. Ei helvetti, meikä pysty pleikkaa puusta veistää.
Ei mennä enää koskaan landelle. Mä oon ihan liian vieraantunu juurista.
Ei täältä tornist nää yli enää muurista. Henkiinjääminen riippuu pelkästään lääkekuurista.
Paljon on luonteessamme jäljellä petoo, vaik se mist ruoka tulee, on alkanu etoo meit.
Ei hevimieheen, perkele, perunamaat vetoo. Koita punnita meiän maaperän betoneit.
Yksi ja jakamaton maailmanlaajuinen pesä, jonne ollaan tekemäs ikuinen kesä.
Merenpohja täynnä valokaapeleita. Ku sanon taivaankappaleita, tarkotan satelliittiantenneita.
Tavallist aremmin, äidin pieni marenki ottaa ovest astues jo valmiiks esiin savetin.
Mä oon niin riippuvainen kaikesta. Ei kuuluta luonnontilaan, ollaan siinä vaiheessa.
Piste, josta ei paluuta oo, ja joo, tää on biisi siitä aiheesta,
Et osaa sanoo selkeemmin, siispä sanon sen näin: Ei kehityksen kulkua voi kääntää taaksepäin.
Sä voit kaivata takas, mut sä kuulut tänne näin, ja näiden rakenteiden vangiks koko ihmiskunta jäi, siispä:
Ei mennä enää koskaan landelle. Meiän allergiat huutaa leipää.
Selkärankaan teippaan heinäseipään. Ei helvetti, meikä pysty pleikkaa puusta veistää.
Ei mennä enää koskaan landelle. Mä oon ihan liian vieraantunu juurista.
Ei täältä tornist nää yli enää muurista. Henkiinjääminen riippuu pelkästään lääkekuurista.
Ei mennä enää koskaan landelle. Meiän allergiat huutaa leipää.
Selkärankaan teippaan heinäseipään. Ei helvetti, meikä pysty pleikkaa puusta veistämään.
Ei mennä enää koskaan landelle. Mä oon ihan liian vieraantunu juurista.
Ei täältä tornist nää yli enää muurista. Henkiinjääminen riippuu pelkästään lääkekuurista, ja vähän myös tuurista.

We'll Never Go to the Country Again

I swung the axe at the stone, it just glanced off slightly. My ankle, damn it, I got a fragmented joint.
The docks are drifting towards the open sea. We've been lying to ourselves for so long.
We chose our own place, a helpless species, and we've been scraping the clay off the bottoms of our hooves.
Log cabins under a leaking roof, playing cards by candlelight in acre-sized fields.
A hectare of land full of brushwood. Drunk, I promise to clear it all with grand boasts.
There's no nicotine left in the pastille box. I beg Ahti for some fish from the rowboat.
I miss the traffic jams, YouTube. We could go to Look and back to work in the morning.
But one night in a tent is enough. Survival doesn't belong in our daily lives anymore, therefore:
We'll never go to the country again. Our allergies scream for bread.
I'll tape a hay bale to my spine. Hell no, I can carve a PlayStation out of wood.
We'll never go to the country again. I'm way too alienated from my roots.
Can't see over the wall from this tower anymore. Survival depends solely on medication.
There's still a lot of beast left in our nature, even though we've become disgusted by where food comes from.
Potato fields don't attract a metalhead, damn it. Try weighing the concrete of our soil.
One and indivisible global nest, where we're making an eternal summer.
The seabed is full of fiber optic cables. When I say celestial bodies, I mean satellite antennas.
More often than not, mommy's little meringue takes out the vaporizer as she steps through the door.
I'm so dependent on everything. It's not a natural state, we're at that point.
The point of no return, and yes, this song is about that topic,
That you can't say it more clearly, so I'll put it like this: The course of evolution can't be reversed.
You can yearn for the past, but you belong here like this, and all of humanity is trapped within these structures, therefore:
We'll never go to the country again. Our allergies scream for bread.
I'll tape a hay bale to my spine. Hell no, I can carve a PlayStation out of wood.
We'll never go to the country again. I'm way too alienated from my roots.
Can't see over the wall from this tower anymore. Survival depends solely on medication.
We'll never go to the country again. Our allergies scream for bread.
I'll tape a hay bale to my spine. Hell no, I can carve a PlayStation out of wood.
We'll never go to the country again. I'm way too alienated from my roots.
Can't see over the wall from this tower anymore. Survival depends solely on medication, and also a bit of luck.