Asuntopula Helsingissä - Reino Helismaa перевод на немецкий

Asuntopula Helsingissä

On Helsingissä yks huono puol.
Täällä asunnoista on kova huol
Ei kulkuripoika
Täällä paikkaa saa,
Missä voisi hän uinahtaa

Eräs yö on vielä
Mulla muistossa
Sen vietin mä Kaivopuistossa
Kivi pääni alla uinailin
Kuin malli Jaakobin

No, jokainen sen voi arvata,
Että uni ei ollut rauhaisa
Kun tämän tästä poliisi
Mua herätti ja härnäili

Minä hylkäsin
Polsterit maistraatin
Ja itsekseni vain tuumailin
On kelju kylä tämä Helsinki
Sen huomma kyllä kulkuri

Mua vastaan silloin sipsutti
Yks sievänlainen mamselli
Hän silmää nikkaa ja hymähtää
Vaikk ei karkausvuosi ole tää

Minä housujani vain kohensin
Ihan malliin Espissankarin
Ja käännyin sitten neitiin päin
Sanoin hälle näin

Että, oiskohan neidillä kortteeri
Ellei muuta kuin tampuuri
Minä kulkuripoika
Olen varaton vaan
Enkä tiedä missä levätä saan

Ilo neidin silmistä kuvastuu
Hän vaalenee, hän punastuu
Voisihan sitä meillekin poiketa,
Kun rouva ei oo kotona

No, se keittiö oli niin lämpöinen
Ja se sänky,
Se oli niin pehmoinen
Minä riisuin kenkäni,
Sukkani myös
Nyt ei palella kylmässä yös

Ja likka se laitteli valkeeta
Joiskos se kulkuri kahveeta?
Minä riemusta
Kiljaista ehdin, hoi,
Kun tampuurin ovikello soi

Vo herrajesta, rouva se on
Nyt on kulkurin
Mentävä piilohon
Ja kiireesti hellille sermien taa
Jo likka mua riepottaa

E auttanut vastaan raappia,
Vaikka ehdotin ruokakaappia
Ei, ei siellä hellillä piilossa on
Tyttö selitteli onneton

Mutta hellissä oli valkeaa
Ja se alkoi minun
Jalkojani kuumentaa
Minä nostin jalkaa ja toistakin
Otin avuksi kätenikin

Mutta helli se tuli
Yhä kuumemmaks
Ja mun tajhtini tuli
Yhä tuimemmaks
Minä pistelin twistiä, foxtrottii
Mutta ilman musiikkii

Olen tanssinut läävässä, tallissa
Olen loiskinut
Myös messuhallissa
Mutta kuumalla hellalla
Tanssamaan en
Tottuisi milloinkaan

Minä malttini menetin
Ja hyppäsin pois,
Jotta helliä ringit
Ne helisi ja soi
Ja kaikki meni siinä ympäri
Meni myös laskiämpäri

No, jokainen sen voi arvata
Mitä merkitsi tällainen hulina
Kas se rouva se oli kuin salama
Jo alhaalla kadulla

Kun mä kenkiä jalkaani vetelin
Kuulin portaasta
Ankaran metelin
Tuli rouvan kanssa kalikkamies,
Joka kortteerin mulle ties

Wohnungsnot in Helsinki

Helsinki hat eine schlechte Seite.
Hier herrscht große Wohnungsnot
Ein Landstreicher
findet hier keinen Platz,
wo er sich ausruhen könnte.

Eine Nacht ist mir noch
in Erinnerung,
die ich im Kaivopuisto verbrachte.
Mit einem Stein unter dem Kopf ruhte ich,
wie einst Jakob.

Nun, jeder kann sich denken,
dass der Schlaf nicht erholsam war,
weil mich die Polizei
immer wieder weckte und ärgerte.

Ich verließ
die Matratzen des Magistrats
und dachte mir nur:
Helsinki ist ein mieses Dorf,
das merkt ein Landstreicher schnell.

Da kam mir
ein hübsches Fräulein entgegen.
Sie zwinkert mir zu und lächelt,
obwohl es kein Schaltjahr ist.

Ich richtete meine Hose,
ganz im Stil eines Espoo-Helden,
und wandte mich dem Fräulein zu
und sagte zu ihr:

Ob das Fräulein wohl ein Quartier hätte,
und sei es nur ein Vorzimmer?
Ich, ein Landstreicher,
bin mittellos
und weiß nicht, wo ich mich ausruhen soll.

Freude spiegelt sich in den Augen des Fräuleins,
sie wird blass, sie wird rot.
Man könnte ja auch bei uns vorbeikommen,
weil die gnädige Frau nicht zu Hause ist.

Nun, die Küche war so warm
und das Bett,
es war so weich.
Ich zog meine Schuhe aus,
meine Socken auch.
Jetzt friere ich nicht in der kalten Nacht.

Und das Mädchen machte Feuer,
ob der Landstreicher Kaffee möchte?
Ich hätte vor Freude
aufschreien können,
als die Türklingel im Vorzimmer läutete.

Du meine Güte, das ist die gnädige Frau!
Jetzt muss der Landstreicher
sich verstecken.
Und schnell hinter den warmen Herd
zerrt mich das Mädchen.

Es half kein Widerstand,
obwohl ich den Speiseschrank vorschlug.
Nein, nein, da am warmen Herd ist
das Mädchen unglücklich.

Aber am Herd brannte das Feuer,
und es begann, meine
Füße zu erhitzen.
Ich hob einen Fuß und dann den anderen
und nahm meine Hände zu Hilfe.

Aber der Herd wurde
immer heißer
und meine Stimmung wurde
immer grimmiger.
Ich tanzte Twist und Foxtrott,
aber ohne Musik.

Ich habe im Stall getanzt,
ich habe auch
in der Messehalle getobt,
aber auf einem heißen Herd zu tanzen,
daran würde ich mich
niemals gewöhnen.

Ich verlor die Beherrschung
und sprang herunter,
sodass die Herdringe
klirrten und schellten.
Und alles ging dabei durcheinander,
auch der Wascheimer.

Nun, jeder kann sich denken,
was dieser Lärm bedeutete.
Die gnädige Frau war wie der Blitz
schon unten auf der Straße.

Als ich meine Schuhe anzog,
hörte ich von der Treppe
einen furchtbaren Lärm.
Mit der gnädigen Frau kam ein Kerl mit einem Knüppel,
der mir ein Quartier verschaffte.