Текст и перевод песни Reino Helismaa - Meksikon pikajuna I

Meksikon pikajuna I

Pikajuna Meksikon
Halki kiitää, yö jo on,
Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää.
Haukku kuuluu kojootin,
Häipyy meluun veturin,
Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää.
Ensiluokan vaunussa
Uninen on tunnelma,
Matkustajat - miehet, naiset - kaikki torkkuvat.
Silloin vauhti hiljenee
Ja melkein pysähtyy
Missä lienee pysähdyksen syy?

Jarrut pyöriin kirskahtaa,
Vaunun ovi aukeaa,
Sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa:
Pikku-Pete, Iso-Pat,
Gangstereita molemmat,
Kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa.
"Kädet ylös, gentlemen!",
Huutaa käskyn terävän
Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee.
"Viisainta, kun jokainen nyt lompsan aukaisee,
Kuula sille, joka kenkkuilee."

Vastustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi,
Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein,
Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot,
Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksintein.
Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää.
Pikku-Pete hohottelee kohti kurkkuaan:
"Miehet lyödään tainnoksiin, mutt' naiset viedään pois
Lempimättä en nyt olla vois."

Jymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi
Kumppaninsa sanoja ja kohta murahtaa:
"Okay, niinpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin
Viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa."
Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta,
Hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Señores,
Meille tehkää mitä vain mutt' naiset säästäkää,
Muuten teistä kehno muisto jää."

Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus.
Haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa.
Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias
Vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa.
Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien
Hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan:
"Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee,
Me tehdään niin kuin rosvot määräilee."

Vanhapiika hypähtää Patin kaulaan, siihen jää,
Vaikka iso rosvo koittaa häätää häntä pois.
Nainen lemmenkipeä, muiskuissaan on ripeä,
Eikä Patin vastustelu estää niitä vois.
Hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu,
Vanhanpiian kuiskiessa: "Darling, I love you."
Matkustajat tuijottavat silmät selällään,
Kuinka kaikki oikein päättyykään.

Kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat
Tulisia ovat, niistä hehkuu lemmenlies.
Kiljuu rosvo: "Kuulkaas Miss, minä olen naimisiss'
Ja on neljä lastakin, en ole vapaa mies.
Kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa."
Puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa,
Junavaunun ovesta hän säntää pakoon, jees,
Muttei pääse metriäkään ees.

Ikäneito hyljännyt, äskeisen on yljännyt,
Pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee.
Vapauden takaisin, Iso-Pat sai tietenkin,
Vuorostansa apua jo Pete huutelee.
Vannoo, että myöskin hän, naimiskaupan pätevän
Solmi ja on lapsiakin vissiin seitsemän.
Ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan
Kun ei Pete pysty loistamaan.

Itkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu.
Peten leukaan täräyttää suoran oikean.
Untenmailla otsa hiess' siinä uinuu pikkumies.
Iso-Pat nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan,
Ehdi ei hän aseeseen tarttua, kun uudelleen
Vanhanpiian nyrkki puhuu - vaikka tuhanteen
Tuomari nyt laskea lukujaan kai sais,
Ennen kuin Pat siitä virkoais.

Pikajuna Meksikon matkaa jatkamassa on,
Rosvot lojuu köytettyinä alla penkkien.
Tehty on taas jako uusi
Takaisin kun omaisuus saatiin alkuasukkaitten sekä jenkkien
Vaara ohi, rauha maas, iloinen on vaunu taas
Yksi vaan on synkkänä no kuka arvatkaas
Onni taas on mennyt ohi suun... huhheijaa... onni taas on mennyt ohi suun...

Mexican Express Train I

The Mexican express train
Rushing through the night,
Headlights sweeping the shining track.
A coyote's howl rings out,
Fades into the engine's roar,
Behind the Sierra Madre, the moon gapes like a cheese wheel.
In the first-class carriage
A sleepy atmosphere,
Passengers - men, women - all are dozing.
Then the speed slows down
And almost stops
What could be the reason for the halt?

Brakes screech against the wheels,
The carriage door opens,
Two men in black burst in:
Little Pete, Big Pat,
Both gangsters,
Each wielding a large iron.
"Hands up, gentlemen!",
Big Pat shouts the sharp command
And fires a couple of shots at the ceiling.
"Smartest thing, everyone opens their pockets,
A bullet for anyone who plays tough."

No one can resist, Little Pete keeps watch,
As Big Pat evacuates with practiced fingers,
Rings and wallets, medallions, purses,
The robber also examines the suitcases by himself.
Nothing is left for the victims, the loot exceeds expectations.
Little Pete pants towards his throat:
"We'll knock out the men, but take the women away
I can't stay cold-hearted now."

A rumbling laughter erupts, Big Pat now ponders
His partner's words and soon growls:
"Okay, let's do it, we'll get a fine harem
Let's take the girls to a hidden cave beyond the Sierra Madre."
Then from the corner of the carriage, from among the gentlemen,
Hidalgo steps forward, saying: "Señores,
Do what you want with us, but spare the women,
Otherwise, you'll leave a bad memory behind."

A moment of silence follows, the suggestion is strange, new.
Ha, now even among the women a murmur arises.
A certain old maid, about fifty years old
Demands the floor and immediately gets it.
With eyes blazing with anger, jumping up and down
She starts to vent her anger at Hidalgo:
"What's this gentleman talking about and meddling,
We'll do as the robbers command."

The old maid jumps at Pat's neck, clinging there,
Even though the big robber tries to push her away.
The lovesick woman is eager in her kisses,
And Pat's resistance can't stop them.
Pete's mouth hangs open, as his buddy gets flustered,
While the old maid whispers: "Darling, I love you."
The passengers stare with wide eyes,
How will all this end?

Big Pat is terrified, the old maid's kisses
Are fiery, they radiate the flame of love.
The robber shouts: "Listen, Miss, I'm married
And I have four children, I'm not a free man.
Marry my friend, you'll get a good man out of him."
These words make Little Pete's cheeks flush,
He dashes for the carriage door, jeez,
But doesn't even get a meter away.

The old maid has abandoned her previous target,
She hugs and kisses little Pete.
Big Pat, of course, regained his freedom,
Now it's Pete's turn to shout for help.
He swears that he too has made a valid marriage vow
And even has, like, seven children.
Maybe even eight, as his arithmetic
Doesn't quite make Pete shine.

The maid's mouth twists into a cry, now she's truly enraged.
She lands a straight right on Pete's chin.
Forehead sweating in dreamland, the little man sleeps.
Big Pat now sees the danger threatening him,
He doesn't have time to grab his weapon, when again
The old maid's fist speaks - even a thousand
Judges would need to count, I suppose,
Before Pat gets out of this.

The Mexican express train continues its journey,
The robbers lie tied up under the benches.
A new division has been made
As the property was returned to its original owners, both natives and Americans
Danger over, peace reigns, the carriage is happy again
Only one is gloomy... who do you think it is?
Happiness has passed her by again... oh dear... happiness has passed her by again...