Текст и перевод песни Samuli Edelmann - Sieluni Kaltainen

Sieluni Kaltainen

Olen ohittanut kukkulan ja radan penkereen
Sen kohdan, jossa loppui leikit lapsuuden
Nuoruus on pullo pakkasella, kuumaa humalaa
Hioutuen, kipunoiden

Olen matkalla sun luoksesi, kun perille mä tuun
Pyydän, riisu takkini pois varoen
Minä olen luojan veistos, mutta keskeneräinen
Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu
Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu
Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Olen rakastanut elämää, sen tuulen huminaa
Syli auki juossut vastaan sitä ahmien
Syöksynyt sen virtaan, halveksien kuolemaa
Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu
Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu
Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Olen kiristänyt lankaa syntymästä kuolemaan
Olen piiloutunut perkelettä, vuoroin jumalaa
Ota minut vastaan, ota minut nyt
Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu
Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu
Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Comme mon âme

J'ai dépassé la colline et la berge de la voie ferrée
Cet endroit où les jeux d'enfance ont pris fin
La jeunesse est une bouteille au congélateur, de l'alcool chaud
S'affinant, brûlant

Je suis en route vers toi, quand j'arriverai
Je te prie, enlève-moi mon manteau avec précaution
Je suis une sculpture de Dieu, mais inachevée
S'affinant, brûlant

Les jours deviennent plus beaux, ils deviennent plus brillants
Les jours deviennent plus forts, ils deviennent plus forts en tombant
Quand je m'affine progressivement comme mon âme

J'ai aimé la vie, son murmure de vent
Avec les bras ouverts, j'ai couru à sa rencontre en l'absorbant
Je me suis jeté dans son courant, méprisant la mort
S'affinant, brûlant

Les jours deviennent plus beaux, ils deviennent plus brillants
Les jours deviennent plus forts, ils deviennent plus forts en tombant
Quand je m'affine progressivement comme mon âme

J'ai serré le fil de la naissance à la mort
Je me suis caché de l'enfer, par moments de Dieu
Reçois-moi, reçois-moi maintenant
S'affinant, brûlant

Les jours deviennent plus beaux, ils deviennent plus brillants
Les jours deviennent plus forts, ils deviennent plus forts en tombant
Quand je m'affine progressivement comme mon âme