Sininen Sointu - Samuli Edelmann перевод на немецкий

Sininen Sointu

On niinkuin katoaisi illan hämärään
Se kaikki valo jonka kaupungilla nään
En tiedä miksi sitä usein katselen
On kiehtovaa se outo leikki varjojen
Kun joku kulkee yli sillan mukanaan
On aina varjo joka seuraa kulkijaa
Se lailla kuolemaan on kantapäissä kii
Tahdot tai et, sen täytyy olla niin

Ei kerro valosta vaan laulu elämän
Ei vaikka kuolema on sointu pimeän
Vaan aina ensi sävelestä lähtien
Se muistaa näppäillä soinnun sinisen

En silti odotaja toivo hämärää
En vaika kauniimpana kaiken silloin nään
Mä tahdon nousta ylös kanssa auringon
Ja täyttää sen mikä täytettävä on
On silta kantanut jo monta kulkijaa
On jokaisella varjo mukanaan
Ja valo taivaalla jo mulle hymyilee
Se sai mut laulamaan kuin leikki varjoineen

Ei kerro valosta vaan laulu elämän
Ei vaikka kuolema on sointu pimeän
Vaan aina ensi sävelestä lähtien
Se muistaa näppäillä soinnun sinisen
Ei kerro valosta vaan laulu elämän
Ei vaikka kuolema on sointu pimeän
Vaan aina ensi sävelestä lähtien
Se muistaa näppäillä soinnun sinisen

Ei kerro valosta vaan laulu elämän
Ei vaikka kuolema on sointu pimeän
Vaan aina ensi sävelestä lähtien
Se muistaa näppäillä soinnun sinisen

Blauer Klang

Es ist, als ob im Dämmerlicht des Abends entschwindet
All das Licht, das ich über der Stadt seh'
Ich weiß nicht, warum ich es oft betrachte
Faszinierend ist das fremde Spiel der Schatten
Wenn jemand über die Brücke geht, trägt er mit sich
Immer ist ein Schatten da, der dem Gehenden folgt
Er ist wie der Tod, hängt an den Fersen fest
Ob du willst oder nicht, es muss so sein

Nicht vom Licht erzählt, sondern das Lied des Lebens
Auch wenn der Tod der Klang der Dunkelheit ist
Sondern immer, vom ersten Ton an,
Erinnert es daran, den blauen Klang anzuschlagen

Ich erwarte und hoffe dennoch nicht auf die Dämmerung
Auch wenn ich dann alles schöner seh'
Ich will aufstehen zusammen mit der Sonne
Und erfüllen, was erfüllt werden muss
Die Brücke trug schon manchen Wanderer
Ein jeder hat seinen Schatten dabei
Und das Licht am Himmel lächelt mir schon zu
Es brachte mich zum Singen, wie sein Spiel mit Schatten

Nicht vom Licht erzählt, sondern das Lied des Lebens
Auch wenn der Tod der Klang der Dunkelheit ist
Sondern immer, vom ersten Ton an,
Erinnert es daran, den blauen Klang anzuschlagen
Nicht vom Licht erzählt, sondern das Lied des Lebens
Auch wenn der Tod der Klang der Dunkelheit ist
Sondern immer, vom ersten Ton an,
Erinnert es daran, den blauen Klang anzuschlagen

Nicht vom Licht erzählt, sondern das Lied des Lebens
Auch wenn der Tod der Klang der Dunkelheit ist
Sondern immer, vom ersten Ton an,
Erinnert es daran, den blauen Klang anzuschlagen