Текст и перевод песни Stam1na - Lääke

Lääke

"Seis seis seis seis!" huutaa ääni, pääni räjähtää
Yhdestoista hetki käsillä, keskellä päivää, keskellä elämää
Keskellä suojatietä punaisissa valoissa seison
Veitset sielussa kahvaa myöten
"Älä liiku!" käskee räyhähenki, toivoo nähdä vainaan
Aikoo tappaa, teki minusta mielisairaan
Tänne kävin kadun varjopuolta, ajovalot häikäisee
Syrjäytynyt olen mutten huomiotta enää jää
Kymmeniä muistoja sekuntiin pusertaa
Iloa, surua suoraan verkkokalvon pohjaan palaa
Katsonko filmin loppuun vai kuvaisinko lisää?
Äänet voimistuvat, kohta olen pelkkä muisto enää
Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun
Viimeinen kuva, se kaikista kaunein
Sitä voisin tuijottaa ikuisuuden
Ylittääkö raja vai yrittääkö jaksaa
Jarrut kirskuu, ääni huutaa: "älä liiku, älä liiku"
Katseeni nousee kengistä, edessä vihreä valo
Paljon on kerrottavaa, mietin mistä aloittaa
Ehkä siitä kun valitsin: ottaa askel vielä, askel vielä
Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun
Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään
Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun
Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään
Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun
Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään
Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun
Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään

Medicine

"Stop, stop, stop, stop!" a voice shouts, my head explodes
The eleventh hour has come, in the middle of the day, in the middle of life
In the middle of a crosswalk, I stand at a red light
Knives in my soul to the hilt
"Don't move!" commands the violent spirit, hoping to see a corpse
He intends to kill, he made me mentally ill
I came here to walk the shady side of the street, the headlights are blinding
I am marginalized but no longer unnoticed
He squeezes decades of memories into seconds
Joy, sorrow, burns directly into the depths of my retinas
Should I watch the film to the end or shoot more?
The voices grow louder, soon I will be nothing more than a memory
There must be a cure for this
I can't obey your stop signs
Give up
I will not surrender, but I will be free
The last picture, the most beautiful of all
I could stare at it for eternity
Does he cross the line or try to endure
Brakes screech, a voice shouts: "don't move, don't move"
My gaze rises from his shoes, a green light ahead
I have much to say, I wonder where to start
Perhaps when I chose: to take another step, another step
There must be a cure for this
I can't obey your stop signs
Give up
I will not surrender, but I will be free
May evil have his reward
May he taste his own medicine
There must be a cure for this
I can't obey your stop signs
Give up
I will not surrender, but I will be free
May evil have his reward
May he taste his own medicine
There must be a cure for this
I can't obey your stop signs
Give up
I will not surrender, but I will be free
May evil have his reward
May he taste his own medicine
There must be a cure for this
I can't obey your stop signs
Give up
I will not surrender, but I will be free
May evil have his reward
May he taste his own medicine