Korkokengät - Stella перевод на немецкий

Korkokengät

Korkokengissään yli sillan kulkee
Kotia kohti vaeltaa ja häpeä pieksee rintaa

Jää vaatteet eteiseen, korvarengas puuttuu
Kaulassa merkki: syyllinen

Käsivartta koristaa arvet toisten öiden
Pakoa täältä kaivertaa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa
Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
Se yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa

Kolme päivää aikaa on päättää
Yhä tuntee sen pojan sisällään

Putoaa polvilleen, kun vahvoin viilloin
Syvemmälle kuin ennen pakenee

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa
Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa
Haavat liinoihin kääriä, parantaa
Se yksin täytyy kantaa
Haavat liinoihin kääriä parantaa

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan
Ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa

Sormellaan siihen piirtää
Silmät, nenän ja suun siihen piirtää

Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa
Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa

Arvet yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
Hänet yksin aikoo kantaa
Halki näiden öiden keinuttaa

Huutaa, itkee, paiskoo kengät seinään
Mytty raivoisaa voimaa

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan
Ikkunasta yötä vasten heijastuu

Stöckelschuhe

In ihren Stöckelschuhen geht sie über die Brücke
Wandert nach Hause und Scham schlägt auf die Brust

Die Kleidung bleibt im Flur, ein Ohrring fehlt
Ein Mal am Hals: schuldig

Den Unterarm zieren Narben anderer Nächte
Ritzen die Flucht von hier ein

Wenn Scham auf die Brust schlägt, kann sie nicht atmen
Wenn Scham auf die Brust schlägt, kann sie nicht atmen

Und sie muss es allein tragen
In Tücher wickeln, heilen
Sie muss es allein tragen
In Tücher wickeln, heilen

Drei Tage Zeit hat sie zu entscheiden
Fühlt immer noch jenen Jungen in sich

Fällt auf die Knie, wenn sie mit kräftigen Schnitten
Tiefer als zuvor flieht

Wenn Scham auf die Brust schlägt, kann sie nicht atmen
Wenn Scham auf die Brust schlägt, kann sie nicht atmen

Und sie muss es allein tragen
Die Wunden in Tücher wickeln, heilen
Sie muss es allein tragen
Die Wunden in Tücher wickeln, heilen

Wirft Regale um, reißt Vorhänge zu Boden
Haucht einen Nebelschleier an die Scheibe

Mit dem Finger zeichnet sie darauf
Augen, Nase und Mund zeichnet sie darauf

Und gibt nichts auf, auch wenn sie nicht atmen kann
Und gibt nichts auf, auch wenn sie nicht atmen kann

Die Narben muss sie allein tragen
In Tücher wickeln, heilen
Sich selbst allein will sie tragen
Durch diese Nächte schaukeln

Schreit, weint, wirft die Schuhe gegen die Wand
Ein Bündel rasender Kraft

Wirft Regale um, reißt Vorhänge zu Boden
Spiegelt sich im Fenster gegen die Nacht