Текст и перевод песни Suvi Teräsniska - Pikkuveljen Joulupuuro

Pikkuveljen Joulupuuro

Kun joulukalenterin suklaa viimeinen
Suuhun sulaa siinä maistuu maku muistojen.
Niin monta kertaa äitin saatiin suutuksiin,
Kun me vallattomat aatto hulmuttiin.
Ja sama riita meillä oli joka joulu:
Kumpi ehti lahjat ensin avaamaan.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateelliittikissa kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.
Me vaikka kepposia usein keksittiin
Hyvät muistot niistä piirtyi silti sydämmiin.
Ja meitä ymmärtänyt ei kai kukaan muu,
Vain hymyyn kääntyi isän sekä äidin suu.
Ja sama riita meillä oli joka joulu:
Kumpi ehti pukin partaa kiskomaan.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateelliittikissa kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.
Se pilke iloinen sun nappisilmien,
Tänne leijaillee nyt kanssa joulutuoksujen.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateellittikissa
Kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateellittikissa
Kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.

Le porridge de Noël du petit frère

Quand la dernière friandise du calendrier de l'avent
Fonde dans la bouche, elle a un goût de souvenirs.
Combien de fois on a fait enrager maman,
Quand on s'est déchaînés le soir du réveillon.
Et la même dispute on avait chaque Noël:
Qui allait ouvrir les cadeaux en premier.
Le porridge de Noël du petit frère reste maintenant dans l'assiette,
Il n'y a plus de dispute pour l'amande.
Et notre chat satellite ronronne sûrement de nostalgie.
Avec lui, dans mes pensées, je fais
Le voyage vers la maison, emportant des larmes de Noël.
On inventait souvent des farces
Mais de bons souvenirs s'en sont gravés dans nos cœurs.
Et personne d'autre ne nous comprenait,
Seuls les sourires de papa et maman s'ouvraient.
Et la même dispute on avait chaque Noël:
Qui allait tirer la barbe du Père Noël en premier.
Le porridge de Noël du petit frère reste maintenant dans l'assiette,
Il n'y a plus de dispute pour l'amande.
Et notre chat satellite ronronne sûrement de nostalgie.
Avec lui, dans mes pensées, je fais
Le voyage vers la maison, emportant des larmes de Noël.
Ce clin d'œil joyeux de tes yeux pétillants,
Revient me hanter maintenant avec les parfums de Noël.
Le porridge de Noël du petit frère reste maintenant dans l'assiette,
Il n'y a plus de dispute pour l'amande.
Et notre chat satellite
Ronronne sûrement de nostalgie.
Avec lui, dans mes pensées, je fais
Le voyage vers la maison, emportant des larmes de Noël.
Le porridge de Noël du petit frère reste maintenant dans l'assiette,
Il n'y a plus de dispute pour l'amande.
Et notre chat satellite
Ronronne sûrement de nostalgie.
Avec lui, dans mes pensées, je fais
Le voyage vers la maison, emportant des larmes de Noël.