Текст и перевод песни Tapani Kansa - Veikko Nieminen

Veikko Nieminen

Linja-autoasemalla
istun baarin seinustalla
pienen kahvin aamupalakseni juon
eilen kävin kassalla
tänään iltakaljalla
apaattisen katseeni mä luon
Katson ohikulkevia
räntäsateen kastamia
erilaisia aamuilmeitä kansalaisien
kahvikuppi lämmittää
vain hetkiseksi lämpö jää
ulos tahtois mennä millään minä en
Mä olen Veikko Nieminen
kaksikymmenvuotinen
mä kuljen niinkuin lapsonen
etsien ja kysellen
kuljen ilman ohjelmaa
työtä omaa maailmaa
mä miksi olen ihminen
ja miksi on tää maa
Aamulehti kertoo samaa
etusivut täynnä kamaa
super-hyper-maksi-marketin
tin tin rin tin tin
sama minkä jutun tavaa
jos jonkinlaista löytyy lamaa

keplotella täytyy jotenkin
Olen ilman asuntoa
tyttöä sen kainaloa
johon saisin joskus painaa pienen pojan pään
vaihdan vähän asentoa
pelkään ulos komentoa
tilannetta miettimään mä jään
Olen Veikko Nieminen
kaksikymmenvuotinen
ja kuljen niinkuin lapsonen
etsien ja kysellen
mä kuljen ilman ohjelmaa
työtä omaa maailmaa
mä miksi olen ihminen
ja miksi on tää maa
Olen Veikko Nieminen
sisälläni tuntien
lämmön suvituulien
pohjan sekä pakkasen
tätä maata rakastaa
tahdon sekä maailmaa
se tahtoo tänään olla vaan
niin hiton vaikeaa
Olen Veikko Nieminen
kaksikymmenvuotinen

Veikko Nieminen

À la gare routière
j' suis assis au fond du bar
je bois un petit café pour mon petit-déjeuner
hier j'étais à la caisse
ce soir, je prendrai un verre
je lance mon regard apathique
Je regarde les passants
trempés par la neige fondue
les différentes expressions matinales des citoyens
la tasse de café réchauffe
la chaleur ne reste qu'un instant
je ne veux absolument pas sortir
Je suis Veikko Nieminen
j'ai vingt ans
je marche comme un enfant
cherchant et questionnant
je marche sans programme
travail, mon propre monde
pourquoi suis-je un humain
et pourquoi existe ce pays
Le journal du matin raconte la même chose
les premières pages pleines de trucs
du super-hyper-maxi-marché
tin tin rin tin tin
peu importe ce que l'on lit
s'il y a une sorte de récession

il faut se débrouiller d'une manière ou d'une autre
Je suis sans logement
sans fille et ses bras
où je pourrais parfois poser ma petite tête d'enfant
je change un peu de position
j'ai peur qu'on me mette dehors
je reste à réfléchir à la situation
Je suis Veikko Nieminen
j'ai vingt ans
et je marche comme un enfant
cherchant et questionnant
je marche sans programme
travail, mon propre monde
pourquoi suis-je un humain
et pourquoi existe ce pays
Je suis Veikko Nieminen
à l'intérieur de moi, je ressens
la chaleur des vents ancestraux
le nord et le gel
j'aime ce pays
je veux aussi le monde
ça veut juste être aujourd'hui
si sacrément difficile
Je suis Veikko Nieminen
j'ai vingt ans