Текст и перевод песни Tapio Rautavaara - Isoisän olkihattu - 1963 versio

Isoisän olkihattu - 1963 versio

Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin
Ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin
Mä sitä pengoin mitä lienen oikein etsinyt
Niin löysin vanhan olkihatun siitä kerron nyt

Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin
Ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin
En aikaa tiedä miten kauan siinä viivähdin
Kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin

Ol′ kerran pieni hattukauppa sivukadulla
Niin pientä kauppaa nykyään et löydä todella
Ja siihen puotiin isoisä kerran piipahti
Hän kauan etsi olkihatun viimein valitsi

Vaan valinta se tuskin siinä aikaa vienyt ois
Kas syy on toinen hennonnut ei millään mennä pois
Kun kerran katsoi myyjättären silmiin sinisiin
Jo kaikki hatut ostanut hän kohta olis niin

Näin kului aikaa sinisilmäin vuoksi tosiaan
Nyt romanssi niin kaunis kohta puhkes kukkimaan
Ja joka päivä iltasin kun kello tuli kuus
Nähtiin eräs herrasmies ja olkihattu uus

Odottavan sulkemista pienen myymälän
Ja kahden nuoren kulkevan luo puiston hämärän
Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi
Kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi

Näin kuvat kulki muistoissani hämys ullakon
Ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on
Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain
Kuin isoisän tarinasta olkihattu vain

Mutt ehkä ajan tomun alta joku toinenkin
Joskus pienen muiston löytää niin kuin minäkin
Näin isoisän olkihattu sai mun laulamaan
Ja vanhan kaapin kätköihin sen laitoin uudestaan

Isoisän olkihattu - 1963 version

I once climbed up to the attic all alone
And happened upon an old cabinet
I rummaged through it, not knowing what I was searching for
Until I found an old straw hat

I brushed off the dust and turned it over and over
And sat down on an old chest in the attic
I don't know how long I stayed there
Thinking about my grandfather's story

There once was a small hat shop on a side street
So small you wouldn't find one like it today
And my grandfather once stopped by the shop
He searched for a long time and finally chose a straw hat

The choice wouldn't have taken long
But there was another reason he couldn't leave
Once he looked into the salesgirl's blue eyes
He would have bought every hat in the shop

So time passed because of those blue eyes
And a beautiful romance began to bloom
And every evening as the clock struck six
You could see a gentleman and a new straw hat

Waiting for the little shop to close
And two young people walking into the twilight of the park
This little story couldn't have ended more beautifully
As the wedding bells rang with the autumn leaves

In the attic, your images passed through my mind
And I thought how beautiful life can be
But how little is left to remember us by
Like my grandfather's story, just a straw hat

But maybe someone else will find
A little memory under the dust of time, just like I did
That's how my grandfather's straw hat made me sing
And I put it back in the cabinet