Текст и перевод песни Tapio Rautavaara - Laivat puuta, miehet rautaa

Laivat puuta, miehet rautaa

Vanhan valaan-kapakassa puosu-vaari istuu
Yksin joka ilta.
Kuuluu laiturilta vinssin voihke, tarmo taljan.
Puosu täyttää maljan.
Takaa tuiman tuulen hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
Jäyhän laulun kuulen hiio-hoi! (Hiio-hoi!)

(Ennen oli miehet rautaa
Laivat oli puuta hiio-hoi!)
Hiio-hoi!
(Puuta ovat miehet nyt
Ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!)
Hiio-hoi!
(Hiio-hoi!)

Hyväntoivonniemen luona - hiisi vieköön retken -
Myrsky repii laivan.
Meri kiehui aivan haikalaa ja onnetonta
Miestä meni monta.
Se ken kulki merta hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
Nähdä sai myös verta hiio-hoi! (Hiio-hoi!)

(Ennen oli miehet rautaa
Laivat oli puuta hiio-hoi!)
Hiio-hoi.
(Puuta ovat miehet nyt
Ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!)
Hiio-hoi.
(Hiio-hoi!)

Tyynimeri, harvoin tyyni. Havannasta kurssi
Rangoniin ja Kiinaan.
Sortui riisiviinaan kokkimme ja hakkelusta,
Ilman varoitusta,
Teki kapteenista hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
Riita sinapista hiio-hoi! (Hiio-hoi!)

(Ennen oli miehet rautaa
Laivat oli puuta hiio-hoi!)
Hiio-hoi.
(Puuta ovat miehet nyt
Ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!)
Hoi-hoi.
(Hiio-hoi!)

Vanhan valaan-kapakassa puosuvaari istuu
Yksin istuu jälleen.
Huokaa ystävälleen kuulijalleen ainoalle,
Kaipa vanha jaksaa, hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
Sinut vielä maksaa, hiio-hoi! (Hiio-hoi!)

(Ennen oli miehet rautaa
Laivat oli puuta hiio-hoi!)
Hiio-hoi!
(Puuta ovat miehet nyt
Ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!)
Voi-voi.
(Hiio-hoi!)

Les bateaux en bois, les hommes en fer

Dans la taverne de la Vielle Baleine, le vieux marin est assis,
Seul tous les soirs.
On entend sur le quai le gémissement du treuil, l'effort du palan.
Le vieux marin remplit une tasse.
Le vent tempétueux crie son chant lugubre : Hiio-hoi ! (Hiio-hoi !)
J'entends la chanson âpre : Hiio-hoi ! (Hiio-hoi !)

(Autrefois, les hommes étaient de fer.
Les bateaux étaient en bois. Hiio-hoi !)
Hiio-hoi !
(Maintenant, les hommes sont en bois
Et les bateaux sont en fer. Hiio-hoi !)
Hiio-hoi !
(Hiio-hoi !)

Au large du cap de Bonne-Espérance - que le diable emporte l'expédition -
La tempête déchire le navire.
La mer bouillonne, pleine de requins et de malheureux,
Beaucoup d'hommes périssent.
Celui qui sillonnait les mers, Hiio-hoi ! (Hiio-hoi !)
A vu aussi le sang, Hiio-hoi ! (Hiio-hoi !)

(Autrefois, les hommes étaient de fer.
Les bateaux étaient en bois. Hiio-hoi !)
Hiio-hoi.
(Maintenant, les hommes sont en bois
Et les bateaux sont en fer. Hiio-hoi !)
Hiio-hoi.
(Hiio-hoi !)

Mer calme, rarement calme. De la Havane, cap
Sur Rangoun et la Chine.
Notre cuisinier a succombé au vin de riz et au hachis,
Sans crier gare,
Il a fait du capitaine Hiio-hoi ! (Hiio-hoi !)
Une querelle pour de la moutarde Hiio-hoi ! (Hiio-hoi !)

(Autrefois, les hommes étaient de fer.
Les bateaux étaient en bois. Hiio-hoi !)
Hiio-hoi.
(Maintenant, les hommes sont en bois
Et les bateaux sont en fer. Hiio-hoi !)
Hoi-hoi.
(Hiio-hoi !)

Dans la taverne de la Vielle Baleine, le vieux marin est assis,
Assis seul encore.
Il soupire à son auditeur, son seul confident,
Le vieux peut encore tenir bon, Hiio-hoi ! (Hiio-hoi !)
Tu paieras encore, Hiio-hoi ! (Hiio-hoi !)

(Autrefois, les hommes étaient de fer.
Les bateaux étaient en bois. Hiio-hoi !)
Hiio-hoi !
(Maintenant, les hommes sont en bois
Et les bateaux sont en fer. Hiio-hoi !)
Voi-voi.
(Hiio-hoi !)