Текст и перевод песни Tapio Rautavaara - Päivänsäde ja menninkäinen (1949 versio)

Päivänsäde ja menninkäinen (1949 versio)

Aurinko kun päätti retken
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen
Hämärä jo mailleen hiipi
Päivänsäde kultasiipi
Aikoi juuri lentää eestä sen
Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan
Se juuri oli noussut luolastaan
Kas menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan

Katselivat toisiansa
Menninkäinen rinnassansa
Tunsi kummaa leiskuntaa
Sanoi: poltat silmiäni
Mutt' en ole eläissäni
Nähnyt mitään yhtä ihanaa
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
On pimeässä helppo taivaltaa
Jää luokseni, niin kotiluolaan näytän sulle tien
Ja sinut armaakseni vien

Säde vastas: peikko kulta
Pimeys vie hengen multa
Enkä toivo kuolemaa
Pois mun täytyy heti mennä
Ellen kohta valoon lennä
Niin en hetkeäkään elää saa
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
Kun menninkäinen yksin tallustaa
Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
Ja toinen yötä rakastaa

Beam of Light and the Elf (1949 Version)

As the sun decided to end its journey
Lagging behind its sisters for a moment
The last beam of light
As dusk descended upon the land
The golden-winged beam of light
Was just about to fly ahead
When it saw a little elf approaching
Who had just emerged from its cave
For the elf cannot
Ever live on the earth's surface before sunset

They looked at each other
The elf felt
A strange burning in its chest
It said: you burn my eyes
But I've never seen
Anything so beautiful in my life
Even if your radiance blinds me
It's easy to find my way in the dark
Stay with me, and I'll show you the way to my home cave
And I'll take you as my love

The beam replied: my dear elf
Darkness will take my life
And I don't wish to die
I must leave at once
If I don't fly into the light soon
I won't live another moment
So the beautiful beam of light left, but still
As the elf walks alone
He wonders why one is a child of light here
And the other loves the night