Текст и перевод песни Tapio Rautavaara - Päivänsäde Ja Menninkäinen

Päivänsäde Ja Menninkäinen

Aurinko kun päätti retken
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo maille hiipi,
Päivänsäde, kultasiipi,
Aikoi juuri lentää eestä sen.
Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
Se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa;
Menninkäinen rinnassansa
Tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi "Poltat silmiäni,
Mut en ole eläissäni
Nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa -
On pimeässä helppo taivaltaa.
Jää luokseni, niin kotiluolaan
Näytän sulle tien
Ja sinut armaakseni vien!"

Säde vastas "Peikko kulta,
Pimeys vie hengen multa,
Enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
Ellen kohta valoon lennä,
Niin en hetkeäkään elää saa."
Niin lähti kaunis päivänsäde,
Mutta vieläkin,
Kun menninkäinen yksin tallustaa,
Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
Ja toinen yötä rakastaa.

The Sunbeam and the Dwarf

As the sun ended its journey
It had momentarily outpaced its sisters
The very last sunbeam.
Twilight was already creeping over the land
Golden-winged sunbeam
Was about to fly ahead of it.
When it saw a small dwarf walking towards it
He was just coming out of his cave.
Look, a dwarf cannot
Live on Earth before sunset.

They looked at each other
In the dwarf's chest
He felt a strange burning.
He said, "You are burning my eyes
But in my life
I have never seen anything so beautiful!"
It doesn't matter if your glow blinds me -
It's easy to walk in the dark.
Stay with me and in my cave
I'll show you the way
And take you as my beloved!"

Ray answered, "Golden friend
Darkness will take life away from me
And I do not wish to die.
I must leave at once
If I don't fly into the light soon
I will not live another moment."
So the beautiful sunbeam left
But still
As the dwarf trudges alone
He wonders why one is a child of light here
And the other loves the night.