Текст и перевод песни Tapio Rautavaara - Tuopin jäljet

Tuopin jäljet

Moneen tuoppiin jo kourani tarttua sai
Tämän kirjavan kulkuni tiellä
Moni tuoppini hauskasti tyhjeni kai
Kait se katkera ollut on niellä
Joka tuopista jälkiä pöytään jää
Ja ne montakin muistoa säilyttää
Itse tuoppini jäljet mä tunnen

Moni tyhjeni seurassa ystävien
Kuvat hilpeät vaahdossa kulki
Monen muisto on kylmä ja murheellinen
Suru suuni kun laululta sulki
Jälki harmaa jos tuopista jäädä vois
Paras maksaa on lasku ja mennä pois
Itse tuoppini jäljet mä tunnen

Toki tuoppini kuohussa välkkynyt on
Usein muisto niin lämmin ja hellä
Tuopin sellaisen muisto on kuolematon
Hyvä silloin on mulla, jos kellä
Jälki tuoppini rattoisa silloin lie
Se ei syytä, vaan herkäksi mielen vie
Itse tuoppini jäljet mä tunnen

Elon krouveissa vaihteluun tottua saa
Tuoppi näyttää voi houkuttavalta
Vaikka raikasta on se ja vaahtoavaa
Sakan löytää voi kielensä alta
Jälki pöydässä ilmoittaa mulle sen
Että pettymysisku on melkoinen
Itse tuoppini jäljet mä tunnen

Mutta tuoppini tyhjennän, vaikka en voi
Kuohun laatua arvata aina
Ilo ehkäpä tuopissa vaahtona soi
Tuoppi silloin ei kourassa paina
Tumman jäljen jos tuoppini pöytään tuo
Tuoppi uusi jo ehkäpä kirkkaan luo
Itse tuoppini jäljet mä tunnen

Traces of the Beer Mug

Many a mug my hand has grasped
On my colorful journey through life
Many a mug has been joyously emptied
Some may have been bitter to swallow
Each mug leaves traces on the table
And they preserve many memories
I know the traces of my own mugs

Many have been emptied in the company of friends
Cheerful images danced in the foam
Many a memory is cold and sad
When sorrow sealed my mouth from song
May the traces that remain from the mugs be gray
It's best to pay the bill and leave
I know the traces of my own mugs

Of course, my mugs have also sparkled with joy
Often a memory so warm and tender
The memory of such a mug is immortal
Then I'm lucky, if anyone
May the trace of my mugs be pleasant then
It does not accuse, but makes the soul receptive
I know the traces of my own mugs

In the taverns of life one must get used to variety
A mug can seem tempting
Even if it's fresh and foamy
You can find dregs under your tongue
The trace on the table tells me
That the disappointment is considerable
I know the traces of my own mugs

But I empty my mugs, even though I cannot
Always guess the quality of the brew
Perhaps joy foams in the mug
Then the mug doesn't weigh in my hand
If my mug leaves a dark mark on the table
Perhaps a new mug will bring light
I know the traces of my own mugs