Текст и перевод песни Tapio Rautavaara - Vanhan jermun purnaus

Vanhan jermun purnaus

On protestia kuultu monenlaista,
Vaan yksi vielä sekaan mahtuu kai.
Tää laulu on vain heistä sotilaista,
He asein kerran protestoida sai.

En laulullani mieli riitaa haastaa,
Mä tarpeekseni riidoista jo sain.
Mut vanhan jermun rintaa se niin raastaa,
Kun pilkkalaulut kuulee nuorempain.

Nyt lauletaan kuin lapsellista on tää,
Kun aikamiehet maassa piehtaroi.
Vaan mitäs teet kun pommit maata kyntää,
Ja tykkein laulu kaikkialla soi.

Me ryömimme kuin pikkulapset maassa,
Ja aseitamme raahasimme niin.
Ja huudoissamme usein pelokkaissa,
Myös äitiäkin kovin kaivattiin.

No mikäs siinä, samaa mieltä oomme,
Ei sotaa enää koskaan tulla saa.
Vaan toivomatta aina kohtaloomme,
Niin outo voima sodat marssittaa.

Jos voitte nuoret paremmaksi saada,
Tään maailman niin sodan särkemän.
Me emme varmaan toiveitanne kaada,
Kun hoidatte tään jutun tärkeän.

Te ette tiedä heistä kummun alla,
Me tunsimme myös heidät jokaisen.
Ja heidän kanssaan kerran rintamalla,
Me teimme liiton elinaikaisen.

Vaan elinaika heidän kohdallansa,
Se äänettömään päättyi protestiin.
Me jotka jäimme kukin ajallansa,
Myös hiljenemme, vaikenemme niin.

Siis miettikää nyt nuoret hetken verran,
Nyt ette ehkä protestoida vois,
Jos ei me vanhat sotajermut kerran
Myös teidän eestä protestoitu ois.

The Old Soldier's Protest

We've heard many a protest,
But there's one that fits in among them all.
This song is about soldiers alone,
They once protested with weapons.

My song is not meant to provoke,
I'm tired of all the quarrels.
But it pains an old soldier's heart,
To hear the mocking songs of the young.

These days they sing as if it's so childish,
When grown men fight on the ground.
But what do you do when bombs tear the earth,
And artillery booms all around?

We crawled like children on the ground,
Dragging our weapons behind us.
And in our frightened cries,
We often longed for our mothers.

Well, we agree, no more wars,
We don't want it ever again.
But not always is our fate in our hands,
And some strange force leads us to war.

If you young ones can make it better,
This war-torn world we live in.
We certainly will not stand in your way,
Just as long as you succeed in this important task.

You don't know about the ones beneath the sod,
We knew each one of them.
And together with them once on the front lines,
We made a lifelong pact.

Sadly, their lifelines were cut short,
They protested silently with their deaths.
We who remained, each in our own time,
Will also fall silent and be still.

So think about it for a moment, young ones,
You might not be able to protest now,
If we old soldiers had not once
Protested on your behalf.