Текст и перевод песни Timo Pieni Huijaus - Niin Isol Ku Mahtuu

Niin Isol Ku Mahtuu

[Jee, Timo, aa.]

Se lähti ideoista kasaantumaan. Mulla oli vaan sellanen olo vatsast, et
Pitää jättää historiankirjaan oma kuva. Eikä tää kaupunki anna mulle patsast, joten
Kaikki pensseleistä kannuihin mä mukaan otin, ja Stadin keskustasta löysin täydellisen spotin.
Stokkan seinään niin isol ku mahtuu, niin isol ku mahtuu.
No oli sunnuntaiaamu ja kello varmaan kuus, mut siitä viis, korvis soi työmiehen blues.
Leiri päällä kellon, lateksit alle telon. Kädessä ekat lekat, parfyyminä Belton.
Pohjaks vaan kirosanoi ja päällimmäiset tunteet, kun tikkukirjaimilla kiipeilin tuntei.
Harakanvarpaista kauniiseen kaunoon ku puujalkavitseillä mä täyttelin aukkoi.
Ajatuksista hyvät, pahat ja rumat. Sydämen sisään piirsin mun ekat muistikuvat.
Isovanhemmat alas, kumpuavat juuret. Sain isältä nää korvat ja äidiltä nää huulet.
Ikkunoita nousin, olin jo olkapäällä. Nyt Stokkan seinäs on jo puol torsoo.
Nyrkkiin kirjotin "Velkala" ja [(?)]. Rintaan piirsin Stadin ja selkään koko Porvoon.

Mä haluun painaa kädestäni jäljen, ennen ku täältä lähden. Niin isol ku mahtuu.
Aion jättää historiankirjaan kuvan musta, sanoilleni kuvitusta. Niin isol ku mahtuu.
Tää on mun henkireikä, siks valuu vana seinään. Olen vapaa. Niin isol ku mahtuu.
Kromiblokit, tunnelit tai sunnuntaiburnerit on tarkotus tehdä. Niin isol ku mahtuu.

No auringon noustessa maalaan Stadiin kultaset katot, lukion naulakot, homehtuneet matot.
Seuraavaks ois kasvot ja Valuutalta vinkki: Dove-purkki, pesusieni ja Inferno Inkki.
Vaik kunnolla valuu, ei mene pieleen suu, ku suupielet niin korkeel, et tarvitsen tikapuut.
Viikset on tyylit, posket pullottaa partaa. Toliini nopeella, piirrän saaristokarttaa.
Tää koko kaupunki on mulle tyhjä kangas. Mersumyyjän hymypuhees loistaa kultahammas.
Toinen silmä R, toinen vaakuna C. Toiseen korvaan piru, toiseen A sydän T.
Otsaan lapsuuden haava, ylhäällä hiuksii rajaamas Göstan, Juicen ja Baddingin naamat.
Loppuun vielä tägit, vaik jäisin tästä velkaa niin seisoopahan seinässä jumalaton Snellman.

Mä haluun painaa kädestäni jäljen, ennen ku täältä lähden. Niin isol ku mahtuu.
Aion jättää historiankirjaan kuvan musta, sanoilleni kuvitusta. Niin isol ku mahtuu.
Tää on mun henkireikä, siks valuu vana seinään. Olen vapaa. Niin isol ku mahtuu.
Kromiblokit, tunnelit tai sunnuntaiburnerit on tarkotus tehdä. Niin isol ku mahtuu.

Tukotan kengät ja takit, sporan ylänakit, kahen minan piissit, yhen linjan throw upit.
Tää luovuus tuli kai himast. En oo peinttari tai muusikko, kutsu mua katutaiteilijaks.
Annan tän taiteen antaa iholle kananlihan. Rakastan raiteenvartta ja jokaista ratapihaa.
Kiskot on ku liskot jotka muuttaa väriään. Adrenaliinirushi lisää mun sydämen tärinää.
Ilman väriä käsien ei kuumees parannu. Enkä käytä käsineit, mä haluun tuntee kannun.
Visiot on suuret ja puhuvat on kädet, siks mä huudan jotta kuulen ja tukotan jotta näen.
Sinetöidyt huulet enkä keksi tarinoit, meiläpäin Brutus ehkä laulaa, muttei todellakaan vasikoi.
Ei nouse hattu niille turhille ukottajille, mut kumarran kunnon tukottajille, word.

Mä haluun painaa kädestäni jäljen, ennen ku täältä lähden. Niin isol ku mahtuu.
Aion jättää historiankirjaan kuvan musta, sanoilleni kuvitusta. Niin isol ku mahtuu.
Tää on mun henkireikä, siks valuu vana seinään. Olen vapaa. Niin isol ku mahtuu.
Kromiblokit, tunnelit tai sunnuntaiburnerit on tarkotus tehdä. Niin isol ku mahtuu.

As Big As It Fits

[Yeah, Timo, ah.]

It all started piling up from ideas. I just had this feeling in my gut that
I need to leave my own picture in the history book. And this city won't give me a statue, so
I took everything from brushes to cans, and found the perfect spot in the center of Helsinki.
On the Stockmann wall, as big as it fits, as big as it fits.
Well, it was Sunday morning and the clock was probably six, but whatever, the worker's blues were playing in my ears.
Camp set up on the clock, latex under the roller. First cans in hand, Belton as perfume.
The base was just swearing and the uppermost emotions, as I climbed feelings with stick letters.
From crow's feet to beautiful beauty, like I filled holes with wooden leg jokes.
Thoughts good, bad and ugly. I drew my first memories inside my heart.
Grandparents down, roots rising. I got these ears from my father and these lips from my mother.
I climbed windows, I was already on my shoulder. Now there's already half a torso on the Stockmann wall.
I wrote "Velkala" on my fist and [(?)]. I drew Stadi on my chest and the whole of Porvoo on my back.

I want to leave a mark of my hand before I leave here. As big as it fits.
I'm going to leave a picture of myself in the history book, an illustration for my words. As big as it fits.
This is my breathing hole, that's why the paint is flowing on the wall. I am free. As big as it fits.
Chrome blocks, tunnels or Sunday burners are meant to be done. As big as it fits.

Well, as the sun rises, I paint golden roofs, school cloakrooms, moldy carpets in Stadi.
Next would be the face and a tip from Valuutta: Dove jar, sponge and Inferno Ink.
Even though it flows properly, the mouth doesn't go wrong, because the corners of the mouth are so high that I need ladders.
Mustaches are styles, cheeks are bulging with beard. With fast toluene, I draw an archipelago map.
This whole city is an empty canvas for me. The car salesman's smile shines with a gold tooth.
One eye R, the other coat of arms C. A devil in one ear, a heart A T in the other.
A childhood wound on the forehead, the faces of Gösta, Juice and Badding framed by hair at the top.
Finally, the tags, even if I'm in debt from this, there's still a godless Snellman standing on the wall.

I want to leave a mark of my hand before I leave here. As big as it fits.
I'm going to leave a picture of myself in the history book, an illustration for my words. As big as it fits.
This is my breathing hole, that's why the paint is flowing on the wall. I am free. As big as it fits.
Chrome blocks, tunnels or Sunday burners are meant to be done. As big as it fits.

I fill shoes and jackets, upper back sporas, two-minute pees, one-line throw-ups.
This creativity probably came from home. I'm not a painter or a musician, call me a street artist.
I let this art give goosebumps to the skin. I love the trackside and every railyard.
The rails are like lizards that change color. The adrenaline rush increases the trembling of my heart.
Without color, hands don't heal in the heat. And I don't use gloves, I want to feel the can.
The visions are big and the hands are talking, that's why I shout so I can hear and fill so I can see.
Sealed lips and I can't think of stories, in our area Brutus might sing, but he definitely doesn't snitch.
Hats off to those useless cops, but I bow to proper taggers, word.

I want to leave a mark of my hand before I leave here. As big as it fits.
I'm going to leave a picture of myself in the history book, an illustration for my words. As big as it fits.
This is my breathing hole, that's why the paint is flowing on the wall. I am free. As big as it fits.
Chrome blocks, tunnels or Sunday burners are meant to be done. As big as it fits.