Текст и перевод песни Timo Pieni Huijaus - Tee Mitä Pitää

Tee Mitä Pitää

Mä rakastuin tähän rehellisesti musiikkina,
Sillon ku Anthrax toi Public Enemyn mun himaan.
Boom bäp, snaret ja kikit mun kallon läpi,
Kato äiti miten tässä kävi.
Jo ennen ku Fintelligenssin uus aikakausi koitti,
He-Man meni Mr. Finland kisaan ja voitti.
Pointti oli räkistellä, aamusta iltaan.
Mikään ei tulis muuttuu, ainkin tuntu siltä.
Börstä oli Taaki, luodin perhe Tarvashilla.
Yhteinen polte kaikilla, Juhanilla Milla.
Silloin ku Funkiestki oli vielä Kekkosel, ja Fennian tuopit piti meiningin lepposen.
Jalat hakkas maata, kädet reisiä tauotta. Pikku pikku pojast kasvo pikku pikku räkänokka.
Unelmista totta, niskassa rasti. Juoppohullun päiväkirjan sivut tähän asti.
Kynä sulavasti lipuu lipuu, kun kuulet tämän äänen *Prim!*, on aika kääntää sivuu.

Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä.
Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä.
Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä.
Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä.

En aina ymmärrä, eikä onneks pidäkkään. Se riittää että räppää, pitää ihmiset ymmällää.
Onks se pois sulta, jos mun levyt shippaa ghetto kultaa? Tai joku pyytää nimmarin kadulla?
Mä nautin kaikest, tuplabasareista slovarii. Tee sä oma juttus ni mä teen omani.
Saat kuulostaa tolta, mut muista et toi sunki musas on apinointii, mut eri rannikolta.
Pyydän vaan ymmärrystä, ja toivon vaan ajatusta. Enkä vaadi mitään, tää angsti on kiinni susta.
Ehkä tavoittelen tyhjän tyhjää toivetta. Ku kiitos ja anteeks varmaan ampu toinen toisensa.
Takas takakonttiin, katukaupas Timo tutuksi. Tää on kiinni kutsumuksist, radiot on puskis.
Mä luotan tähän, kautta kiven ja kannon. Järvisuomen uuninpangon, J.V. Snellmanin luurangon.

Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä.
Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä.
Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä.
Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä.

[Emsiit mua pelkää, koska mun tyylit loistaa niinku hopea ja kulta.Emsiit mua pelkää, koska mun tyylit loistaa niinku hopea ja kulta. Oon hiphop-lohikäärme, syljen tulta.]

En puhu vastaan, enkä puhu puolesta. Mut pajari on jenkkiräpin raha, mut Suomessa.
Ihannointi on uskomatonta ja näin. Mitä syvemmälle sä pääset alas, katotaa ylöspäin.
Persaukisuus on muodissa ja oon sitä itte. Vaikka pääsin ylös velkakuopast, ni mitä sitte?
No mitä itte? Oma maailma kannettava. Muita muuttaa vuodet, Rähinää kuulemma raha.
Suurin osa huhuista temmattu tuulesta. Nyt eletään kai 2000-luvun alkua uudestaan.
Spaddu huulessa, tyhjä takahuoneen seinä. Oven takan leipä, keikkatarjouksiin ei löydy ei: tä.
Teen mitä pitää, usein mitä haluun. Harvemmin mitä pyydetään, käskyjä en tajuu.
Edelleen sydämellä, vaikka toiset väittää vielki. Ootko huomannu et ihmisil on eri mieli?
Syyksi ei mainita mitään argumetointii. Tääl jaetaan kaikki vitsauksista pahoinvointiin.
Krrr-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk. Kuka vittu nykypäivänä on enää räp?

Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä.
Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä.
Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä.
Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä.

Do What You Gotta Do

I honestly fell in love with this as music,
Back when Anthrax brought Public Enemy to my home.
Boom bap, snares and kicks through my skull,
Look, mom, see what happened here.
Even before Fintelligens' new era dawned,
He-Man entered the Mr. Finland competition and won.
The point was to rap, from morning till night.
Nothing would change, at least it felt that way.
Börs was Taaki, the Bullet family in Tarvasjoki.
A shared passion in everyone, from Juhanis to Millas.
Back when Funkiest was still Kekkonen, and Fennian pints kept the vibe chill.
Feet pounding the ground, hands on thighs incessantly. A little boy grew into a little snot-nosed rapper.
Dreams turned real, a checkmark on the neck. Pages of a drunkard's diary up to this point.
The pen glides smoothly, smoothly, when you hear this sound *Prim!*, it's time to turn the page.

Birds sit on my shoulders, I stand on the asphalt like a statue. I can never escape.
And I can carry my world like Atlas. This is the honest me.
Birds sit on my shoulders, I stand on the asphalt like a statue. I can never escape.
And I can carry my world like Atlas. This is the honest me.

I don't always understand, and luckily I don't have to. It's enough that I rap, keep people understanding.
Is it a loss for you, if my records ship ghetto gold? Or someone asks for an autograph on the street?
I enjoy everything, from double gigs to the strip club. You do your thing and I'll do mine.
You can sound like that, but remember that your music is also imitation, just from a different coast.
I only ask for understanding, and I only hope for thought. And I don't demand anything, this angst is attached to you.
Maybe I'm chasing an empty wish. Because thanks and sorry probably shot each other.
Back to the trunk, Timo familiar in street sales. This is about callings, radios are busted.
I trust this, through stone and stump. The oven bench of Järvi-Suomi, the skeleton of J.V. Snellman.

Birds sit on my shoulders, I stand on the asphalt like a statue. I can never escape.
And I can carry my world like Atlas. This is the honest me.
Birds sit on my shoulders, I stand on the asphalt like a statue. I can never escape.
And I can carry my world like Atlas. This is the honest me.

[MCs fear me, because my styles shine like silver and gold. MCs fear me, because my styles shine like silver and gold. I'm a hip-hop dragon, I spit fire.]

I don't speak against, and I don't speak for. But pajari is the money of American rap, but in Finland.
The admiration is incredible, and so. The deeper you get down, we look up.
Stinginess is in fashion and I'm it myself. Even though I got out of debt, so what?
So what myself? My own world to carry. Years change others, Rähinä is apparently money.
Most of the rumors are pulled from the wind. Now we're apparently living the early 2000s again.
Spliff on the lip, empty backroom wall. Behind the door, bread, no "yes" can be found to gig offers.
I do what I gotta do, often what I want. Rarely what's asked, I don't understand orders.
Still with my heart, even though others still claim. Have you noticed that people have different minds?
No argument is mentioned as a reason. Here, everything is shared, from plagues to nausea.
Krrr-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk. Who the hell is rap these days?

Birds sit on my shoulders, I stand on the asphalt like a statue. I can never escape.
And I can carry my world like Atlas. This is the honest me.
Birds sit on my shoulders, I stand on the asphalt like a statue. I can never escape.
And I can carry my world like Atlas. This is the honest me.