Текст и перевод песни Timo Rautiainen & Neljäs Sektori - Lintu

Lintu

Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
Tulin häntä tapaamaan
Hän on niin kovin kaunis vieläkin
Kun kääntyy minua katsomaan
Tämä yö on minulle viimeinen
Kuulen hänen sanovan
Olen sairas ja väsynyt ihminen
Ja siksi lähteä haluan
Sinä tiedät jo jotakin elämästä
Jotain tiedän minäkin
Kun vain uskallat lakata pelkäämästä
Paratiisin saat takaisin
Hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
Sanaa jokaista painottaen
Hän pitää kättäni tiukasti kädessään
Ja sanoo silmiin katsoen...
En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä
Joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni
Varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin
Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
Hänen otteensa raukeaa
Siinä samassa silmiä häikäisee
Ja huoneen ikkuna aukeaa
Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
Onkin linnuksi edessäin
Ja linnun siipeä puhtaan valkoista
Minä pidänkin kädessäin
Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
Minä paikalle yksin jään
Hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
Huone humisee tyhjyyttään
Istun hiljaa vielä ja muistelen
Hänen viime sanojaan
Niitä puoliääneen toistelen
Kun hän on mennyt menojaan...
En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin

Bird

I hardly know her, yet
I came to see her
She is still so beautiful
When she turns to face me
This night is the last for me
I hear her say
I am a sick and tired person
And that's why I want to leave
You already know something about life
I know something too
Just dare to stop being afraid
You can get back to paradise
She continues with tears in her eyes
Emphasizing each word
She holds my hand tightly in hers
And looks into my eyes...
I don't regret any of those I held in my arms
I loved them after all
I cry for all those
I passed by
Those I dodged and fled
Because whenever I let someone get close
I found myself close too
But if I
Spared and saved myself
I immediately lost my way and froze
Her gaze fades, she sighs
Her grip loosens
At that moment, her eyes are dazzling
And the room's window opens
When I look at her again, she has changed
She has turned into a bird before me
And the bird's wing is pure white
I am holding it in my hand
The bird rises and flies away
I am left alone in the place
The figure fades away into the heights of the sky
The room buzzes with emptiness
I sit still and remember
Her last words
I repeat them half-aloud
When she is gone...
I don't regret any of those I held in my arms
I loved them after all
I cry for all those I passed by
Those I dodged and fled
Because whenever I let someone get close
I found myself close too
But if I spared and saved myself
I immediately lost my way and froze