Текст и перевод песни Timo Rautiainen & Neljäs Sektori - Vastavirtaan

Vastavirtaan

Hän päätti jo varhain ettei suostu tekemään,
Niin kuin me muut ja kuinka käsketään,
Tahtoi lähteä pesästä, ennen kuin edes oppi lentämään,
Matka ja vapaus tärkempänä kuin itse määränpää
Hän huutaa vastatuuleen, vaikka myötätuuleen pystyisi kuiskaamaan,
Soutaa vastavirtaan veneensä vieden koskeen kuohuvaan
Tuntemattomiin vesiin hän tahtoi sukeltaa,
Löytöretkillänsä lähelle ja merien taa,
Älykäs pääsee pinteestä johon viisas edes koskaan joudu ei,
Hän ei tahtonut olla kumpaakaan, vaan mennä kuten sydän häntä vei
Hän huutaa vastatuuleen, vaikka myötätuuleen pystyisi kuiskaamaan,
Soutaa vastavirtaan veneensä vieden koskeen kuohuvaan
Hän huutaa vastatuuleen, vaikka myötätuuleen pystyisi kuiskaamaan,
Hyppää myrskyn syliin, joka hänet uneen tuudittaa
Äiti laskiessaan lepoon lapsensa,
Muisteli hänen viimeisiä sanoja,
Tulin, näin ja hävisin, mutta siksi koska itse tahdoin niin,
Kiitos teille rakkaat, että elää sain kuten halusin

Contre le courant

Il a décidé tôt qu'il ne se laisserait pas faire,
Comme les autres et comme on le lui avait ordonné,
Il voulait quitter le nid, avant même d'apprendre à voler,
Le voyage et la liberté plus importants que la destination elle-même
Il crie contre le vent contraire, alors qu'il pourrait murmurer avec un vent favorable,
Il rame à contre-courant, conduisant son bateau dans des eaux tumultueuses
Il voulait plonger dans des eaux inconnues,
Lors de ses explorations, près de chez lui et au-delà des mers,
L'intelligent se sort des difficultés où le sage ne se risque jamais,
Il ne voulait être ni l'un ni l'autre, mais aller comme son cœur le lui dictait
Il crie contre le vent contraire, alors qu'il pourrait murmurer avec un vent favorable,
Il rame à contre-courant, conduisant son bateau dans des eaux tumultueuses
Il crie contre le vent contraire, alors qu'il pourrait murmurer avec un vent favorable,
Il saute dans les bras de la tempête, qui le berce dans le sommeil
Sa mère, en couchant son enfant,
Se souvenait de ses derniers mots,
Je suis venu, j'ai vu et j'ai disparu, mais parce que je l'ai voulu,
Merci à vous, mes chers, de m'avoir laissé vivre comme je le souhaitais