Текст и перевод песни Topi Sorsakoski - Tuopin Jäljet

Tuopin Jäljet

Moneen tuoppiin jo kourani tarttua sai
Tämän kirjavan kulkuni tiellä.
Moni tuoppini hauskasti tyhjeni kai,
Kait se katkera ollut on niellä.
Joka tuopista jälkiä pöytään jää
Ja ne montakin muistoa säilyttää.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Moni tyhjeni seurassa ystävien,
Kuvat hilpeät vaahdossa kulki.
Monen muisto on kylmä ja murheellinen,
Suru suuni kun laululta sulki.
Jälki harmaa jos tuopista jäädä vois,
Paras maksaa on lasku ja mennä pois.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Toki tuoppini kuohussa välkkynyt on
Usein muisto niin lämmin ja hellä.
Tuopin sellaisen muisto on kuolematon,
Hyvä silloin on mulla, jos kellä.
Jälki tuoppini rattoisa silloin lie.
Se ei syytä, vaan herkäksi mielen vie.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Elon krouveissa vaihteluun tottua saa,
Tuoppi näyttää voi houkuttavalta.
Vaikka raikasta on se ja vaahtoavaa,
Sakan löytää voi kielensä alta.
Jälki pöydässä ilmoittaa mulle sen,
Että pettymysisku on melkoinen.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Mutta tuoppini tyhjennän, vaikka en voi
Kuohun laatua arvata aina.
Ilo ehkäpä tuopissa vaahtona soi,
Tuoppi silloin ei kourassa paina.
Tumman jäljen jos tuoppini pöytään tuo,
Tuoppi uusi jo ehkäpä kirkkaan luo.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

The Bottom's Mark

In many a glass, my fingers grip has been pressed
This colorful path of mine.
Many of my glasses have emptied merrily, it seems,
Perhaps this bitter taste is hard to swallow.
Every glass leaves its mark upon the table
And holds many memories.
I myself know the traces of the bottom of my glass.

Many have been emptied in the company of friends,
Cheerful images dance in the froth.
Many a memory is cold and sorrowful,
When sadness seals my lips from song.
If a gray mark were to remain from the glass,
It is best to pay the bill and leave.
I myself know the traces of the bottom of my glass.

Certainly, my glass has often shimmered in delight,
With such warm and tender thoughts.
The memory of such a glass is immortal,
Then I am blessed, if anyone.
The mark of the glass is joyful in such cases.
It does not accuse, but rather moves the soul to sensitivity.
I myself know the traces of the bottom of my glass.

In life's bars, you get used to variety,
A glass can appear tempting.
Although it may be fresh and foamy,
You may find dregs beneath your tongue.
The mark on the table tells me,
That the disappointment is considerable.
I myself know the traces of the bottom of my glass.

But I empty my glass, even if I cannot
Always guess the quality of the exhilaration.
Perhaps joy foams in the glass,
Then the glass does not weigh in my hand.
If my glass leaves a dark mark on the table,
Perhaps a new glass will bring clarity.
I myself know the traces of the bottom of my glass.