Текст и перевод песни Tuomari Nurmio - Maailman Paras Näyttelijä

Maailman Paras Näyttelijä

Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
Ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
Ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään

Se matkii matkijaa, apinoi ja heijastaa
Eikä keksi mitään, mitä voisi pitää omanaan
Kuin kuu, kylmä kivi, pieni kiertolainen maan
Vain peili, joka auringolta lainaa valoaan

Se on hajuton ja mauton, se on moitteeton
älytön ja tunteeton, harmiton
Se on kaiken mitta, se on menestyksen salaisuus
Turhuuksien turhuus, pyhä keskinkertaisuus

Se tappaa aikaa, täyttää tilaa, tuottaa rahaa jollekin
Se mainostaa, kusettaa, lupaa eikä annakaan
Se ei pysty kuitenkaan itseään muuksi muuttamaan
Vinoon kasvanutta puuta ei saa oikenemaan

Se on enemmän kuin joka toinen, se on melkein jokainen
Sen näkee aina vieressään, eikä koskaan itsestään
Se nuolisi niin mielellään kaikki perseet kielellään
Ja sitä mitä nielee tahtoo saada muutkin nielemään

Yöt läpeensä ja päivät päästään yrittää ja yrittää
Jos onnistuisi pettämään muitakin kuin itseään
Se röhkii, määkii, ammuu, hirnuu, haukkuu, kuolaa, läähättää
Eikä näe, että suu on suurempi kuin pää

Miksi miksi miksi sen täytyy olla niin,
Vaikka myy sielunsa ja on valmis vajoamaan helvettiin
Tekee kaiken minkä voi, eikä pysty parempaan
Joutuu aina samaan pitkään jonoon paskaa jauhamaan

Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
Ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
Ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään

Le Meilleur Acteur du Monde

Le meilleur acteur du monde joue son propre rôle
Et en jouant son propre rôle, il joue l'acteur
Il a obtenu le rôle dans la grande pièce de sa propre vie
Et il le joue jusqu'au bout comme tous les rôles sont joués

Il imite l'imitateur, singe et reflète
Et il ne pense à rien qu'il pourrait appeler sien
Comme la lune, une pierre froide, un petit satellite de la terre
Seulement un miroir qui emprunte sa lumière au soleil

Il est sans odeur et sans goût, il est irréprochable
stupide et insensible, inoffensif
Il est la mesure de tout, il est le secret du succès
La vanité des vanités, la sainte médiocrité

Il tue le temps, remplit l'espace, rapporte de l'argent à quelqu'un
Il fait de la publicité, se moque, promet et ne donne rien
Il ne peut cependant pas se transformer en autre chose
Un arbre tordu ne peut pas être redressé

Il est plus que tout le monde, il est presque tout le monde
On le voit toujours à côté de soi, jamais en soi
Il lécherait si volontiers tous les culs avec sa langue
Et ce qu'il avale, il veut que les autres l'avalent aussi

Toute la nuit et toute la journée, on essaie et on essaie
S'il réussissait à tromper les autres, en plus de lui-même
Il grogne, beugle, tire, geint, aboie, bave, halete
Et ne voit pas que sa bouche est plus grande que sa tête

Pourquoi pourquoi pourquoi doit-il être comme ça,
Même s'il vend son âme et est prêt à sombrer en enfer
Il fait tout ce qu'il peut, et ne peut pas faire mieux
Il se retrouve toujours dans la même longue file d'attente pour broyer du caca

Le meilleur acteur du monde joue son propre rôle
Et en jouant son propre rôle, il joue l'acteur
Il a obtenu le rôle dans la grande pièce de sa propre vie
Et il le joue jusqu'au bout comme tous les rôles sont joués