Siionin tyttäret - Tuomari Nurmio перевод на немецкий

Siionin tyttäret

Herra Varma asustaa
Varmassa kaupungissa
Kauppiaiden talossa
Varmassa valtiossa

Hän avaa aina samoja
Varmoja ovia
Varmoilla avaimillaan
Varmassa maailmassaan

Neljä naista ratsastaa
Kalpeana aamuna
Halki kuivan erämaan
Kohti kaupunkia

Kauppiaiden talossa
Pilarien varjossa
He vahvistavat valansa
Ja heittävät kranaatit saliin

Heidän vaatteilleen sataa verta
Kun räjähdys vaimenee
Kaikki nuo arvokkaat vieraat
Ovat kuolleet ja silpoutuneet

Herra on ilman päätä
Ja hänen vaimonsa vaikertaa
Kadonnutta pikku kättään
Joka piteli piirakkaa

Halleluja Siionin tyttäret
Tulivat ja tappoivat jokaisen
Nuku rauhassa muinainen Jerusalem
Olet nähnyt jo kaiken
Me tiedämme sen

Kuolevaiset katsokaa
Heidän valkoisia vaatteitaan
Kaikesta huolimatta
Ne ovat tahrattomat

Nuo mystiset sotilaat
Sotkevat naamansa
Halvalla puuterilla
Ja istuvat lasisen kuution sisään
Ja nousevat korkeuksiin

He puhuvat suurista tehtävistään
Joista kukaan ei käsitä mitään
Ja jättävät palavat kaupungit taakseen
Ja vaipuvat huokauksiin

Die Töchter Zions

Herr Sicher wohnt
In der sicheren Stadt
Im Haus der Kaufleute
Im sicheren Staat

Er öffnet immer dieselben
Sicheren Türen
Mit seinen sicheren Schlüsseln
In seiner sicheren Welt

Vier Frauen reiten
An einem blassen Morgen
Durch die trockene Wüste
Auf die Stadt zu

Im Haus der Kaufleute
Im Schatten der Säulen
Sie bekräftigen ihren Schwur
Und werfen die Granaten in den Saal

Auf ihre Kleider regnet Blut
Als die Explosion verklingt
All jene werten Gäste
Sind tot und zerfetzt

Der Herr ist ohne Kopf
Und seine Frau jammert
Um ihre verlorene kleine Hand
Die den Kuchen hielt

Halleluja, die Töchter Zions
Kamen und töteten jeden
Schlafe in Frieden, altes Jerusalem
Du hast schon alles gesehen
Wir wissen es

Ihr Sterblichen, schauet
Ihre weißen Kleider
Trotz allem
Sind sie makellos

Jene mystischen Soldaten
Beschmieren ihre Gesichter
Mit billigem Puder
Und setzen sich in einen gläsernen Kubus
Und steigen in die Höhen auf

Sie sprechen von ihren großen Aufgaben
Von denen niemand etwas versteht
Und lassen die brennenden Städte hinter sich
Und versinken in Seufzer