Текст и перевод песни Tuomari Nurmio - Siionin tyttäret

Siionin tyttäret

Herra Varma asustaa
Varmassa kaupungissa
Kauppiaiden talossa
Varmassa valtiossa

Hän avaa aina samoja
Varmoja ovia
Varmoilla avaimillaan
Varmassa maailmassaan

Neljä naista ratsastaa
Kalpeana aamuna
Halki kuivan erämaan
Kohti kaupunkia

Kauppiaiden talossa
Pilarien varjossa
He vahvistavat valansa
Ja heittävät kranaatit saliin

Heidän vaatteilleen sataa verta
Kun räjähdys vaimenee
Kaikki nuo arvokkaat vieraat
Ovat kuolleet ja silpoutuneet

Herra on ilman päätä
Ja hänen vaimonsa vaikertaa
Kadonnutta pikku kättään
Joka piteli piirakkaa

Halleluja Siionin tyttäret
Tulivat ja tappoivat jokaisen
Nuku rauhassa muinainen Jerusalem
Olet nähnyt jo kaiken
Me tiedämme sen

Kuolevaiset katsokaa
Heidän valkoisia vaatteitaan
Kaikesta huolimatta
Ne ovat tahrattomat

Nuo mystiset sotilaat
Sotkevat naamansa
Halvalla puuterilla
Ja istuvat lasisen kuution sisään
Ja nousevat korkeuksiin

He puhuvat suurista tehtävistään
Joista kukaan ei käsitä mitään
Ja jättävät palavat kaupungit taakseen
Ja vaipuvat huokauksiin

Les filles de Sion

Monsieur Varma habite
Dans la ville de Varma
Dans la maison des marchands
Dans l'État de Varma

Il ouvre toujours les mêmes
Portes sûres
Avec ses clés sûres
Dans son monde sûr

Quatre femmes chevauchent
Au matin pâle
À travers le désert aride
Vers la ville

Dans la maison des marchands
À l'ombre des piliers
Ils confirment leur serment
Et lancent des grenades dans le hall

Le sang coule sur leurs vêtements
Lorsque l'explosion s'éteint
Tous ces précieux invités
Sont morts et mutilés

Le monsieur est sans tête
Et sa femme se lamente
Sa petite main perdue
Qui tenait la tarte

Alléluia, les filles de Sion
Sont venues et ont tué chacun
Dors en paix, ancien Jérusalem
Tu as tout vu
Nous le savons

Mortels, regardez
Leurs vêtements blancs
Malgré tout
Ils sont immaculés

Ces mystérieux soldats
Salissent leur visage
Avec de la poudre bon marché
Et s'assoient dans un cube de verre
Et montent dans les hauteurs

Ils parlent de leurs grandes tâches
Que personne ne comprend
Et laissent derrière eux les villes en flammes
Et se fondent dans les soupirs