Kahleet (Vain Elämää Kausi 9) - Tuure Kilpeläinen перевод на немецкий

Kahleet (Vain Elämää Kausi 9)

Jää beibi älä mee
Sillä kun sä lähdet kahleet ne kolisee
Pitkin keittiöö, täyttää tyhjiöö
Tuleeko tänään mun sydämestä yksiö?
Oot savu keuhkoissa
Sanoit ite pitäis lopettaa ajoissa
Kerroit myös et, Leevin lauluja
Kuuntelet, kun sua surettaa, me sielunveljiä ollaan
Mut kun sä meet ja sä teet
Mä vuodan mun kyyneleet
Miks ei vois ain juoda viinii olla toises kii
Pääs kukkaseppeleet
Sano meil on aikaa
Josta hetki on lainaa
Koht se on jo vainaa
Me ei olla aina kakskytvuotiaita
Elämä on hassua
Viimeistään kun halkeaa kahtia
Voi meit hattupäisii Rappiolapsia
Kun täytän sata tajuan ois voinu toisin toimia
Ja taas mä meen ja mä teen mitä teen Sä vuodat sun kyyneleet
Miks ei vois ain juoda viinii olla toises kii Pääs kukkaseppeleet
Sano meil on aikaa Josta hetki on lainaa Koht
Se on jo vainaa me ei olla aina kakskytvuotiaita
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Mustelmat haalistuu vanhana
Mut yksi on varmaa meil on aina nää kahleet toisiimme
Siinä sä istut ikkunalaudalla
Radiossa joku laulaa "täytyy irrottaa"
Silmistäs totuus tuijottaa, Voisin kuolla tähän paikkaan
Sano meil on aikaa josta hetki on lainaa Koht
Se on jo vainaa Me ei olla aina kakskytvuotiaita
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Mustelmat haalistuu vanhana
Mut yksi on varmaa Meil on aina nää Kahleet
Kahleet
Meil on aina nää Kahleet toisiimme
Kahleet
Kahleet
Kahleet toisiimme

Ketten (Vain Elämää Staffel 9)

Bleib, Baby, geh nicht
Denn wenn du gehst, rasseln die Ketten
Durch die Küche, füllen die Leere
Wird mein Herz heute zu einer Einzimmerwohnung?
Du bist Rauch in meinen Lungen
Du sagtest selbst, man sollte rechtzeitig aufhören
Du erzähltest auch, dass du Leevis Lieder
hörst, wenn du traurig bist, wir sind Seelenverwandte
Aber wenn du gehst und du tust (was du tust)
Vergieße ich meine Tränen
Warum können wir nicht immer Wein trinken, aneinander gekuschelt sein
Blumenkränze im Haar
Sag, wir haben Zeit
Von der ein Moment geliehen ist
Bald ist er schon vergangen
Wir sind nicht immer zwanzig Jahre alt
Das Leben ist seltsam
Spätestens, wenn es in zwei Teile zerbricht
Oh, uns Hutträger, dekadente Kinder
Wenn ich hundert werde, begreife ich, man hätte anders handeln können
Und wieder gehe ich und tue, was ich tue, Du vergießt deine Tränen
Warum können wir nicht immer Wein trinken, aneinander gekuschelt sein, Blumenkränze im Haar
Sag, wir haben Zeit, von der ein Moment geliehen ist, bald
Ist er schon vergangen, wir sind nicht immer zwanzig Jahre alt
Alles Gute endet irgendwann
Blaue Flecken verblassen im Alter
Aber eines ist sicher, wir haben immer diese Ketten zueinander
Da sitzt du auf der Fensterbank
Im Radio singt jemand "man muss loslassen"
Aus deinen Augen starrt die Wahrheit, ich könnte hier an Ort und Stelle sterben
Sag, wir haben Zeit, von der ein Moment geliehen ist, bald
Ist er schon vergangen, wir sind nicht immer zwanzig Jahre alt
Alles Gute endet irgendwann
Blaue Flecken verblassen im Alter
Aber eines ist sicher, wir haben immer diese Ketten
Ketten
Wir haben immer diese Ketten zueinander
Ketten
Ketten
Ketten zueinander