Текст и перевод песни Veikko Lavi - Kaljahanat aukes

Kaljahanat aukes

Pois, pois huolet
jo kaljahanat aukes
vapaana nyt olut vaahtoaa
pois pois huolet
niin kaljalane laukes
taitaa olla vapaa tämä maa
ennen vanhaa maalaisen kun kaljaa teki mieli
koko päivän rokulia työstä ottaa sai
eukollensa ruikutti kun kuiva oli kieli
ja edessä ol' vielä hällä sauna-lauantai
limunadipuku oli päällä isännällä
koko suku saatteli kuin sotaan lähtevää
joku raja pitää olla rotusyrjinnällä
eduskunnan syytähän on kaljan puute tää
Pois, pois huolet
jo kaljahanat aukes
vapaana nyt olut vaahtoaa
pois pois huolet
niin kaljalane laukes
taitaa olla vapaa tämä maa
kaupunkiin kun pääsi ukko päätteli hän että
eihän tänne kannata niin usein matkustaa
suotta minä kantelisin maltaita ja vettä
enempi saa lystiä kun ottaa vahvempaa
auton peräosastossa järjesti hän kestit
kavereita kyllä löytyi sen hän ymmärtää
helisivät akkunat ja lentelivät lestit
reppu oli tyhjä mutta täysi oli pää
Pois, pois huolet
jo kaljahanat aukes
vapaana nyt olut vaahtoaa
pois pois huolet
niin kaljalane laukes
taitaa olla vapaa tämä maa
ettehän vain suuret herrat ole erehtyneet
kansa kun näin ihmeellisen luottamuksen sai
te kun niihin prosentteihin ootte perehtyneet
ja niiden kanssa joka päivä aherratte kai
nyt on tullut liikettä näin patiiniin ja monoon
lapiot ja talikot ne lyödään tunkioon
juoksujalkaa kiiruhdetaan osuuskaupan jonoon
ja kiitokseksi kalja-Veikko vielä laulakoon
Pois, pois huolet
jo kaljahanat aukes
vapaana nyt olut vaahtoaa
pois pois huolet
niin kaljalane laukes
taitaa olla vapaa tämä maa

Die Bierhähne sind offen

Weg, weg Sorgen,
die Bierhähne sind offen,
frei schäumt nun das Bier,
weg, weg Sorgen,
die Bierschranke ist gefallen,
dieses Land ist wohl frei.
Früher, wenn der Bauer Lust auf Bier hatte,
musste er den ganzen Tag schuften,
jammerte seiner Frau, wenn die Kehle trocken war,
und vor ihm lag noch der Sauna-Samstag.
Im Limonade-Anzug steckte der Hausherr,
die ganze Familie verabschiedete ihn wie einen in den Krieg Ziehenden.
Irgendeine Grenze muss die Rassendiskriminierung haben,
die Schuld am Biermangel trägt doch der Reichstag.
Weg, weg Sorgen,
die Bierhähne sind offen,
frei schäumt nun das Bier,
weg, weg Sorgen,
die Bierschranke ist gefallen,
dieses Land ist wohl frei.
Als der Mann in die Stadt kam, dachte er sich,
dass es sich nicht lohnt, so oft hierher zu reisen.
Umsonst schleppe ich Malz und Wasser,
mehr Spaß macht es, wenn man Stärkeres trinkt.
Im Kofferraum seines Autos veranstaltete er ein Fest,
Kumpels fand er genug, das verstand er.
Die Scheiben klirrten und die Schuhe flogen,
der Rucksack war leer, aber der Kopf war voll.
Weg, weg Sorgen,
die Bierhähne sind offen,
frei schäumt nun das Bier,
weg, weg Sorgen,
die Bierschranke ist gefallen,
dieses Land ist wohl frei.
Hoffentlich haben sich die hohen Herren nicht geirrt,
da das Volk ein so wunderbares Vertrauen geschenkt bekam.
Ihr seid doch mit den Prozenten vertraut
und werkelt täglich mit ihnen herum, nehme ich an.
Jetzt ist Bewegung in die Patina und den Rost gekommen,
Schaufeln und Hacken werden auf den Misthaufen geworfen,
im Laufschritt geht es zur Schlange vor dem Konsum,
und zum Dank soll Bier-Veikko noch ein Lied singen.
Weg, weg Sorgen,
die Bierhähne sind offen,
frei schäumt nun das Bier,
weg, weg Sorgen,
die Bierschranke ist gefallen,
dieses Land ist wohl frei.