Текст и перевод песни Vesa-Matti Loiri - Elegia

Elegia

Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni
Riemua ei suo rattoisa seura, ei viini

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät
Notkosta nousin
Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo tuskaton tuokio pieni

Tiedän ma rauha mulle on mullassa suotu
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu
Pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu
Jää punajuova kauneuden voimaton kaipuu

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat
Mies olen köyhä kalliit on laulujen lunnaat
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin
Haavehen kullat mieleni murheella maksoin

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima

Siis oli suotta, kestetyt vaikeat vaivat,
Katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan
Kaikuvi kannel lohduta laulu ei lastaan
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin

Elegy

Youth fades away like the flowing watercourse
Grey threads now strike upon the golden loom of life
In vain, oh in vain do I cling onto the moment
Pleasant company and wine no longer bring solace

The days of my proud will fade away behind me
The enchantments of my spirit long since left behind
I rose from the ravine
Must my path now descend once more?
My only hope, a brief moment without pain

I know that peace is granted me in the earth
Gentle rest is not created for the seeker's path
The north wind speaks, the sun sinks into the storm
A red streak of ice, the impotent longing for beauty

My dreams of flowering hills have sunk into the sea
I am a poor man, the songs' ransom is dear
I gave my all, for a moment I swayed
I paid for the gold of dreams with the sorrow of my mind

I am exhausted, ah, to the very roots of my heart!
Perhaps the weight of the burden was too much to bear?
Or am I one of those who has the will, but not the strength?
My victory was empty, the result of my labor mocks me

So it was all in vain, the endured hardships,
The broken chains, the ships burned, the beloved
Have I now fallen when my all was needed?
Have I frozen into ice, as my wounds have scarred?

Hopeless battle against the powers of heaven
The harp echoes comfort, the song does not cradle its child
The hoarfrost challenges, the melody plays with failing wings
I creep into the peace of my ravine like a dying beast