Fredmanin Epistola No.23 - Vesa-Matti Loiri перевод на английский

Fredmanin Epistola No.23

Episola numero kaksikymmentäkolme
Joka on yksinpuhelu
Kun Fredman makasi lähellä Kryp-In-kapakkaa
Vastapäätä pankkia eräänä kesäyönä vuonna 1768

Ah, sinä äiti kuka sinut heitti noin
Juuri isän sänkyyn
Sä kipinän tuon elolleni annoit
Voi, mua poikaraukkaa
Vain vuoksi liekkis kannan kärsimystäin
Kuljen väsyneenä tietäin
Kujeillen lojuit kun vilvoittelit
Paloi sihinussa veri
Oisipa salvattu ollut neitsyytes
Sinun neitsyytes

Kirottu vuode, kirotut aineet
Joista sänkys tehtiin
Kirotut silmäs, neitsyyden merkkis
Isäni pettäneet
Kirottu hetki kun itse sidoit
Uskosi panttasit
Kirotut jalkas illoin kun väsyit
Ja kömmit sänkyyn
Tai ehkä pöydällä kuvani tehtiin
Kuvani mun tehtiin

Mä uskollista voin vain halveksia
Kirotut isä, äiti
Täss' ojas' makaan ja näin katselehen
Vanhoja kenkiäni
Kirotut rähjät, takki on rääsy
Paita musta on kuin noki
Katso kaulaliinaa, lammasperuukkia
Harottavaa jalkaani
Ruumistani kutiaa, auta nousemaan
Auta nousemaan

Tunnetko kädet laihat ja kylmät
Vapisevat metelistä
Katso, ne putoo ilman voimaa
Kuin korret kuihtuneet
Silmät ja posket yhdistää kaiken
Kauhea raihnaisuus
Taivas, ei jaksa kieleni laulaa
Iloista jotka tunnen
Tuskasta rakkauden, edes lasista
Täydestä lasista

Virkistä kieli, ah, mehut makeet
Ääntä lievittää
Pakana olen, sydän, suu ja voimat
Viiniä ne palvoo
Köyhä ja juoppo, kurkussa tässä
On mun aarteeni
Kohtalois' kaikis', kuolemas' kolkos'
Suutani kostutan
Ja viime hetkelläin lasin suullein vien
Lasin suullein vien

Mut krouvin oviluukut aukaistahan
Ei kukaan pukeutunut
Tähden aamurusko melkein pakottaa
Alas pilvivuoteeseheen
Auringon säteet, tornien välke
On ilma lempeä
Missä on takki, tässä on rappu
Bacchuksen huoneeseen
Tuo ryyppy sieluni janoon kuolee
Janoon kuholee

Siispä nyt kippis, itseni mä vyötän
Horjun luo pöydän tuopin
Nyt rasvatahan jäykät niveleni
Rasvahatut kaikki
Hurraa nyt kaikki! Mukava sakki
Kallista pulloa, hei
Nyt olen rohkee, urhee ja tohkee
Enkä pelkää enää en
Viel' ryyppy yks tai kaks, kiitos vanhempain
Kiitos vanhempain

Kiitos ja kippis te uskolliset
Alttarin luona käyneet
Kiitos myös sulle joka laudat hankit
Syntymävuoteeseeni
Kiitän vuokses liekkis ja kylpys
Sinä isäni vanha
Jos tapaisimme, juttelisimme
Ryyppäisimme viikon
Tulisit veljeks ja kuin mä, humalaan
Ja mä, humalaan

Fredman's Epistle No.23

Epistle number twenty-three
Which is a monologue
When Fredman lay near the Kryp-In tavern
Opposite the bank one summer night in 1768

Ah, mother, who threw you like that
Right into father's bed
You gave the spark to my life
Oh, me, poor boy
Only because of your flame I carry the suffering
I walk my paths, weary
You lay and frolicked while you were cooling off
The blood burned in your veins
If only your virginity had been hidden
Your virginity

Cursed bed, cursed materials
From which your bed was made
Cursed eyes, signs of virginity
That deceived my father
Cursed moment when you tied yourself
You pawned your faith
Cursed feet in the evening when you got tired
And crawled into bed
Or maybe my image was made on the table
My image was made

I can only despise the faithful
Cursed father, mother
Here in the ditch I lie and look at
My old shoes
Cursed rags, the coat is tattered
The shirt is black as soot
Look at the collar, the sheepskin wig
My sprawling foot
My body itches, help me get up
Help me get up

Do you feel the hands thin and cold
They tremble from the noise
Look, they fall without strength
Like withered stalks
Eyes and cheeks unite everything
Terrible frailty
Heaven, my tongue cannot sing
The joys I feel
From the pain of love, even from a glass
From a full glass

Refresh your tongue, ah, sweet juices
Relieve the sound
I am a pagan, heart, mouth, and strength
They worship wine
Poor and drunk, in this throat
Is my treasure
In all destinies, in death's abyss
I moisten my mouth
And in my last moments I bring the glass to my lips
I bring the glass to my lips

But the tavern shutters are open
No one is dressed
The dawn of the star almost forces
Down to the cloud bed
The sun's rays, the towers' glimmer
The air is gentle
Where's my coat, here's the staircase
To Bacchus' room
That drink my soul thirsts for death
Thirsts for death

So now cheers, I gird myself
I stagger to the table, to the jug
Now to grease my stiff joints
All greased hats
Hurray now everyone! Nice bunch
Tilt the bottle, hey
Now I am brave, valiant, and daring
And I'm not afraid anymore
One or two more drinks, thanks to my parents
Thanks to my parents

Thank you and cheers to you faithful ones
Who have visited the altar
Thanks also to you who provided the boards
To my birth bed
I thank you for the flame and the bath
You, my old father
If we met, we would talk
We would drink for a week
You would become a brother and, like me, get drunk
And me, get drunk