Kaksi Ystävää - Vesa-Matti Loiri перевод на немецкий

Kaksi Ystävää

Kaksi on kulkijan ystävää: on vihreä metsä ja maa.
Maaemo hellästi viihdyttää sen suojassa taivaltavaa.
Metsästä vuoteen saa köyhäkin, se sammalen pehmeä on.
Ja havina haavan on kulkurin yön peitteenä korvaamaton.

Pettää ne eivät voi sua milloinkaan,
Luonto ei hyljeksi kulkijaa maan.
Ihminen pettää vaan.

Kaksi on kulkijan kultaista: on aurinko kirkas ja kuu.
Aurinko kulkurin oppaana niin korkeella kaareutuu.
Kuunvalo rikkaaksi köyhän saa, ja kultaista taikaa se ties.
Ei herjaten voisi se huudahtaa: pois, pois sinä kulkijamies!

Pettää ne eivät voi sua milloinkaan,
Luonto ei hyljeksi kulkijaa maan.
Ihminen pettää vaan.

Kaksi on kulkijan armasta: on tuuli ja tähtien tie.
Vilpitön tuulen on suudelma, se myötään ei juoruja vie.
Tähtien tuikkeessa taivaalla taas äitini katseen mä nään.
Se kulkijan tiellä on lohtuna, se lämmittää hyytävän sään.

Pettää ne eivät voi sua milloinkaan,
Luonto ei hyljeksi kulkijaa maan.
Ihminen pettää vaan.

Zwei Freunde

Zwei Freunde hat der Wanderer: der grüne Wald und die Erde.
Mutter Erde tröstet sanft den, der in ihrem Schutz wandert.
Vom Wald bekommt auch der Arme ein Bett, es ist aus weichem Moos.
Und das Rauschen der Espe ist für den Wanderer als Nachtdecke unersetzlich.

Sie können dich niemals betrügen,
Die Natur verstößt den Wanderer nicht.
Nur der Mensch betrügt.

Zwei Goldene hat der Wanderer: die helle Sonne und der Mond.
Die Sonne, des Wanderers Führer, wölbt sich so hoch.
Das Mondlicht macht den Armen reich, es kennt goldenen Zauber.
Nicht spottend könnte es rufen: Fort, fort, du Wandersmann!

Sie können dich niemals betrügen,
Die Natur verstößt den Wanderer nicht.
Nur der Mensch betrügt.

Zwei Liebste hat der Wanderer: der Wind und der Weg der Sterne.
Aufrichtig ist des Windes Kuss, er trägt keinen Klatsch mit sich.
Im Funkeln der Sterne am Himmel sehe ich wieder den Blick meiner Mutter.
Er ist Trost auf dem Weg des Wanderers, er wärmt das eisige Wetter.

Sie können dich niemals betrügen,
Die Natur verstößt den Wanderer nicht.
Nur der Mensch betrügt.