Laulajan Laulu - Vesa-Matti Loiri перевод на немецкий

Laulajan Laulu

En, enhän muuta ma tahdokaan
Kuin laulaa, laulaa, niin laulaa
Kun laulut mun helkkyvät rinnassain
Ja pyrkivät pitkin kaulaa

Mitä voin minä sille, jos maailma
Vain mulle se virsinä helkkää
Jos rytmejä on ilot ihmisten
Ja surut on sointua pelkkää

Ja minkä mä taidan, jos elämä tää
Vain mulle on suuri runo
Mihin saimme me Luojalta langat vaan
Ja Luojalta käskyn: puno

Me punomme kehdosta hautahan
Me punomme, puramme jälleen
Kunis laulumme kuolema katkaisee
Ja sen viemme me virittäjälleen

Kuka viepi viisahan päätelmän
Kuka piirteli pilkkataulun
Kenen pivoss' on pieniä runoja vaan
Kenen kädessä sankarilaulu

Mut olkoon se tunnelma, kompa vaan
Tai miehen mietelmä syvä
Runot kaikki Luojalle kelpaavat
Jos runo on muuten hyvä

Ei huoli hän siitä, jos jossakin
Ei yhtynyt tahto ja voima
Kun tahto vaan oli oikea
Ja aattehen aateloima

Ja katso hän ei, jos kompastuit
Sinä joskus riimien kiviin
Kun loppu se oikein sointuvi vaan
Ei kulje hän rivistä riviin

Oi, auttaos Luojani sointumaan
Mun lauluni loppu hyvin
Oi, auttaos yhtenä heilumaan
Mun lauluni latva ja tyvi

Runon hyvän jos mistä sen katkaisee
Niin runo on sentään runo
Näin ystävä aina sä yhdeks puuks
Ne sielusi säikeet puno!

Me laulamme kehdosta hautahan
Kuink' kauvan, tiedä me emme
Paras aina ois sointunsa sommittaa
Kuin oisi se viimeisemme

Des Sängers Lied

Nein, nichts anderes will ich doch
Als singen, singen, ja singen
Wenn die Lieder in meiner Brust erklingen
Und drängen den Hals entlang

Was kann ich dafür, wenn die Welt
Mir nur wie Lieder klingt
Wenn Rhythmen die Freuden der Menschen sind
Und Sorgen reiner Klang sind

Und was kann ich dafür, wenn dieses Leben
Für mich nur ein großes Gedicht ist
Wofür wir vom Schöpfer nur die Fäden bekamen
Und vom Schöpfer den Befehl: Webe!

Wir weben von der Wiege bis zum Grab
Wir weben, wir trennen wieder auf
Bis der Tod unser Lied unterbricht
Und wir bringen es seinem Schöpfer zurück

Wer bringt eine weise Schlussfolgerung
Wer zeichnete das Spottbild
In wessen Hand sind nur kleine Gedichte
In wessen Hand das Heldenlied

Doch sei es Stimmung, nur Begleitung
Oder eines Mannes tiefer Gedanke
Alle Gedichte sind dem Schöpfer genehm
Wenn das Gedicht ansonsten gut ist

Er kümmert sich nicht darum, wenn irgendwo
Wille und Kraft nicht übereinstimmten
Wenn nur der Wille der richtige war
Und vom Gedanken geadelt

Und er schaut nicht hin, wenn du stolpertest
Du manchmal über die Steine der Reime
Wenn nur das Ende richtig klingt
Er geht nicht von Zeile zu Zeile

Oh, hilf mir, mein Schöpfer, erklingen zu lassen
Meines Liedes Ende gut
Oh, hilf, dass als Einheit schwingt
Meines Liedes Wipfel und Stamm

Ein gutes Gedicht, wo immer man es unterbricht
So ist das Gedicht dennoch ein Gedicht
So, Freund, webe du immer zu einem Ganzen
Die Fäden deiner Seele, webe!

Wir singen von der Wiege bis zum Grab
Wie lange, das wissen wir nicht
Am besten wäre es, seinen Klang stets so zu gestalten
Als wäre er unser allerletzter