Текст и перевод песни Vesa-Matti Loiri - Laulajan Laulu

Laulajan Laulu

En, enhän muuta ma tahdokaan
Kuin laulaa, laulaa, niin laulaa
Kun laulut mun helkkyvät rinnassain
Ja pyrkivät pitkin kaulaa

Mitä voin minä sille, jos maailma
Vain mulle se virsinä helkkää
Jos rytmejä on ilot ihmisten
Ja surut on sointua pelkkää

Ja minkä mä taidan, jos elämä tää
Vain mulle on suuri runo
Mihin saimme me Luojalta langat vaan
Ja Luojalta käskyn: puno

Me punomme kehdosta hautahan
Me punomme, puramme jälleen
Kunis laulumme kuolema katkaisee
Ja sen viemme me virittäjälleen

Kuka viepi viisahan päätelmän
Kuka piirteli pilkkataulun
Kenen pivoss' on pieniä runoja vaan
Kenen kädessä sankarilaulu

Mut olkoon se tunnelma, kompa vaan
Tai miehen mietelmä syvä
Runot kaikki Luojalle kelpaavat
Jos runo on muuten hyvä

Ei huoli hän siitä, jos jossakin
Ei yhtynyt tahto ja voima
Kun tahto vaan oli oikea
Ja aattehen aateloima

Ja katso hän ei, jos kompastuit
Sinä joskus riimien kiviin
Kun loppu se oikein sointuvi vaan
Ei kulje hän rivistä riviin

Oi, auttaos Luojani sointumaan
Mun lauluni loppu hyvin
Oi, auttaos yhtenä heilumaan
Mun lauluni latva ja tyvi

Runon hyvän jos mistä sen katkaisee
Niin runo on sentään runo
Näin ystävä aina sä yhdeks puuks
Ne sielusi säikeet puno!

Me laulamme kehdosta hautahan
Kuink' kauvan, tiedä me emme
Paras aina ois sointunsa sommittaa
Kuin oisi se viimeisemme

The Singer's Song

I, I want nothing more
Than to sing, sing, sing
When songs ring out in my breast
And seek to pass through my throat

What can I do if the world
Sounds to me only in melodies
If rhythms are people's joys
And sorrows are only harmonies

And what can I do if this life
Is only a great poem to me
To which we only received the threads from the Creator
And the command: weave

We weave from cradle to grave
We weave, we unravel again
Until death cuts off our song
And we take it to its tuner

Who carries the wise man's conclusion
Who drew the pillory
Whose pint contains only small poems
Whose hand holds the heroic song

But let it be the atmosphere, just strum
Or a man's deepest thought
All poems are acceptable to the Creator
If the poem is otherwise good

He does not care if somewhere
Will and strength did not unite
When the will was right
And ennobled by the idea

And he does not look if you stumbled
Sometimes on the stones of rhymes
When the ending rhymes properly
He does not walk from row to row

Oh, help me, my Creator, to rhyme
My song ends well
Oh, help me to swing together
The top and bottom of my song

If a good poem is interrupted
Then the poem is still a poem
Thus, my friend, you always weave
Those threads of your soul!

We sing from cradle to grave
How long, we do not know
It would always be best to arrange its harmony
As if it were our last