Текст и перевод песни Vesala - Elegia

Elegia

Haihtuvi nuoruus
Niin kuin vierivä virta.
Langat jo harmaat
Lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan
Tartun mä hetkehen kiinni.
Riemua ei suo
Rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse
Tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat
Ammoin jo jälkehen jäivät.
Pohjoinen puhuu,
Myrskyhyn aurinko vaipuu.
Jää punajuova
Kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen
Unteni kukkivat kunnaat.
Mies ole köyhä,
Kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin,
Hetken mä heilua jaksoin.
Haavehen kullat
Mieleni murheella maksoin.
Aaa-aaa...
Toivoton taisto
Taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel,
Lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar harstaa,
Soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan
Kuin peto kuoleva hiivin.

Elegy

Youth fades
Like a flowing stream.
Threads are already gray
Life's golden arrow strikes.
In vain, oh in vain
I grasp the moment.
Joy is denied
By pleasant company, not by wine.
They fade into the distance
The proud days of my will.
The enchantments of my spirit
Long ago remained behind.
The North speaks,
The sun sinks into the storm.
A red line is left
The impotent longing for beauty.
Into the sea it sunk
My dreams of blooming hills.
Man, be poor,
The price of songs is dear.
I gave my all,
For a moment I endured the swing.
To the gold of the dream
My mind paid with sorrow.
Aaa-aaa...
Hopeless struggle
Against the powers of heaven.
The harp echoes,
The song does not comfort its child.
The frost giant hardens,
The melody plays with failing wings.
To the peace of my ravine
Like a dying beast I creep.