Текст и перевод песни Viikate - Avoimen Maan Äärellä

Avoimen Maan Äärellä

Tuuli puhuu läpi tuvan läpi takin kauluksen
Eteisessä paikka kuvan kehyksissä menneiden
Pyhäastiaston kanssa kristallikin kerran yhteen soi
Nyt vitriini ja takki ′niin tyhjiä kuin tyhjät olla voi

Äärellä avoimen maan
Harvoin katse kääntyy kaivajaan

Viikon verran kerrallaan pyyhkii pöly lautalattiaa
Tunnissakin monta kohtaa, etsin jaettua lusikkaa
Lapio käy kiveen, sitten toiseen, sitten oksaan paksuun Iäiseen,
Kunnes Luoja, suo ja kuokka kuulee kaivajansa katkenneen

Äärellä avoimen maan
Harvoin katse kääntyy kaivajaan

Äärellä avoimen maan

On the Brink of Open Land

The wind blows through the house, through the collar of my coat
In the hallway, a place for a picture frame of the past
The communion plate and the crystal once played together
Now the display case and my coat are as empty as emptiness can be

On the brink of open land
Seldom does the gaze turn to the digger

For a week at a time, dust sweeps the wooden floor
In an hour, too, many places, I search for the shared spoon
The shovel strikes a stone, then another, then a thick branch forever,
Until the Creator, grant it, and the pickaxe hears its digger broken

On the brink of open land
Seldom does the gaze turn to the digger

On the brink of open land