Текст и перевод песни Viikate - Takaajan taakka

Takaajan taakka

Ovet avautuvat
Avautuvat poislähdön edellä
Ovet avautuvat
Porraspuut pesty velkavedellä

Lainajuurta täällä purraan
Kuin hammasta ja tosissaan
Lainajuurta purraan
Kunnes elo luvan antaa

Mene vaan, mene vaan, mene vaan
"Lupa on", mene vaan, mene vaan, mene vaan

Nimi päällä katkoviivan
Nimi alla väärän paperin
Nimi päällä viivan
Selvennys sarvipäisen kaverin

Ventovieraat välttelevät
Omaisetkaan tunne omiaan
Kuin ventovieraat
Avainkaan ei ovea suostu

Avaamaan, avaamaan, avaamaan
Ei suostu avaamaan, avaamaan, avaamaan

Ja kello kirkon viimein velkani maksaa
Niin poltetut puut kuin kolmannen maksan
Elää lautain välissä ja jalat tasan
Pitkään hartaasti täällä
Takaajan taakka

Ja kello kirkon viimein velkani maksaa
Niin poltetut puut kuin kolmannen maksan
Elää lautain välissä ja jalat tasan
Pitkään hartaasti täällä

Ja kello kirkon viimein velkani maksaa
Niin poltetut puut kuin kolmannen maksan
Elää lautain välissä ja jalat tasan
Pitkään hartaasti täällä
Takaajan taakka

Burden of the Co-signer

Doors open
They open ahead of my departure
Doors open
The stair treads washed with debt water

Here a debt root is gnawed
Yes, like a tooth and in earnest
A debt root is gnawed
Until life gives permission

You just go
"Permission is granted", so you just go

Name on the dotted line
Name under the wrong paper
Name on the line
An explanation from a stubborn friend

Complete strangers avoid
Even relatives don't recognize their own
As if complete strangers
The key doesn't want to open the door

To open, to open, to open
It doesn't want to open, to open, to open

And the church bell finally pays my debt
I pay for the burnt wood and the third
To live between the boards with my legs straight
Earnestly, here I can be
The burden of the co-signer

And the church bell finally pays my debt
I pay for the burnt wood and the third
To live between the boards with my legs straight
Earnestly, here I can be

And the church bell finally pays my debt
I pay for the burnt wood and the third
To live between the boards with my legs straight
Earnestly, here I can be
The burden of the co-signer