Текст и перевод песни Yö - Helmoista Taivaan

Helmoista Taivaan

Kasvoilta huomaan
Kivun, kaipauksen
Onni onnellisten repii
Haavan jokaisen
Häneltä ken kulkee
Nyt tuska rinnassaan
Pientareita petettyjen maan
Jos voisin antaa:
Liekin pimeään,
Toivon joka hetkeksi ees tempaa elämään
Mutta sanat tyhjää
Ne hälle helisee
Pettymystään tyhjäksi ei tee
Mä toivon:
Että luoja varjelee
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Kuin kuninkaallinen se ratsastaa
Jälkeen yön ja jälkeen kyynelten
Se murtuneita kerran kuljettaa
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Ei suru tartu
Vaikka kohtaat sen
Kosket kättä nujerretun,
Häntä kuunnelen
Kuljet yhtä matkaa
Ja seisot rinnallaan
Ja vaikket taakkaansa voi ottaakaan
Se riittää kun et hylkää murheessaan
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Kuin kuninkaallinen se ratsastaa
Jälkeen yön ja jälkeen kyynelten
Se murtuneita kerran kuljettaa
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Ja valo halkoo tummaa maisemaa
Kolkutellen pintaa jäisen sydänmen,
Ettei pelkäisi se rakastaa.
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Kuin kuninkaallinen se ratsastaa
Jälkeen yön ja jälkeen kyynelten
Se murtuneita kerran kuljettaa
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Ja valo halkoo tummaa maisemaa
Kolkutellen pintaa jäisen sydänmen,
Ettei pelkäisi se rakastaa.

Skirts of Heaven

I can see on your face
Pain and longing
The happiness of the happy
Rips open every wound
For the one who walks
Now with heartache in his breast
Along the roadsides of the betrayed
If I could give:
A flame in the darkness,
Hope that would snatch her for a moment into life
But words are empty
They ring hollow to her
They don't make her disappointment any less empty
I hope:
That our Lord will protect her
From the skirts of heaven, morning dawns
She rides like royalty
After the night and after the tears
She will carry the broken one
From the skirts of heaven, morning dawns
No sorrow will touch her
Even if he meets her
Touch the hand of the defeated
Listen to him
Walk the same path
And stand by his side
And even if you can't take his burden
It's enough that you don't abandon him in his sorrow
From the skirts of heaven, morning dawns
She rides like royalty
After the night and after the tears
She will carry the broken one
From the skirts of heaven, morning dawns
And light pierces the dark landscape
Knocking on the surface of a frozen heart
So that it does not fear to love.
From the skirts of heaven, morning dawns
She rides like royalty
After the night and after the tears
She will carry the broken one
From the skirts of heaven, morning dawns
And light pierces the dark landscape
Knocking on the surface of a frozen heart
So that it does not fear to love.