Текст и перевод песни Yö - Hän katoaa

Hän katoaa

Oli päivät niin kuin lentohiekkaa joka pikkuhiljaa vähän kerrallaan minut syövereihin sai ja sitä pelkään totta kai kun ei tanssia voi pakkopaidassaan.
Niin palaan viattomuuden aikaan, jolloin rakkaus onnesta itkemään.
Jo aikaa sitten huomasin olen täällä ennenkin minä ollut mutta oppinut en mitään.
Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen.
En viimeistä vaunua voi tavoittaa.
Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa.
Vielä joskus kaipaan häntä paljonkin, mutta tiedän mitä tuo hän tullessaan.
Hetken huuman ihanan, vaan myös kasvot kuoleman.
Pelkään etten nouse enää milloinkaan.
Taas palaan viattomuuden aikaan.
Muistan illat, jolloin vielä rukoilin.
Tänään pettää itseään, ehkä pääsee synneistään.
Silti ristillä voi kuolla kuitenkin.
Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen.
En viimeistä vaunua voi tavoittaa.
Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa.
Instrumental Oli päivät niin kuin lentohiekkaa.
Enää öistä, niitä erottanut en.
Vaan mistä silloin voimaa saan, jos hän saapuu uudestaan?
Sillä hauras taitaa olla ihminen.
Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen.
En viimeistä vaunua voi tavoittaa.
Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa.
Instrumental Kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa.

Il disparaît

Les jours étaient comme du sable qui s'envole, qui petit à petit, progressivement, me faisait sombrer dans ses profondeurs, et j'en ai peur, bien sûr, car je ne peux pas danser dans ma chemise de force.
Alors je retourne au temps de l'innocence, quand l'amour pleure de bonheur.
Il y a longtemps que j'ai remarqué que j'étais déjà là, mais je n'ai rien appris.
J'entends le bruit d'un train au loin les dimanches matins.
Je ne peux pas atteindre le dernier wagon.
Il m'emporte si loin, emportant tout ce passé, et je remarque qu'il disparaît.
Je l'attendrai encore parfois, beaucoup, mais je sais ce qu'il apporte en venant.
Un moment de bonheur délicieux, mais aussi le visage de la mort.
J'ai peur de ne plus jamais me relever.
Je retourne encore une fois au temps de l'innocence.
Je me souviens des nuits où je priais encore.
Aujourd'hui, on se trompe soi-même, peut-être qu'on se libère de ses péchés.
Pourtant, on peut mourir sur la croix quand même.
J'entends le bruit d'un train au loin les dimanches matins.
Je ne peux pas atteindre le dernier wagon.
Il m'emporte si loin, emportant tout ce passé, et je remarque qu'il disparaît.
Instrumental Les jours étaient comme du sable qui s'envole.
Je ne distingue plus les nuits qui les séparaient.
Mais d'où puis-je tirer ma force si tu reviens ?
Car l'homme est fragile.
J'entends le bruit d'un train au loin les dimanches matins.
Je ne peux pas atteindre le dernier wagon.
Il m'emporte si loin, emportant tout ce passé, et je remarque qu'il disparaît.
Instrumental Il m'emporte si loin, emportant tout ce passé, et je remarque qu'il disparaît.