Vanhan jermun purnaus

On protestia kuultu monenlaista,
Vaan yksi vielä sekaan mahtuu kai.
Tää laulu on vain heistä sotilaista,
He asein kerran protestoida sai.

En laulullani mieli riitaa haastaa,
Mä tarpeekseni riidoista jo sain.
Mut vanhan jermun rintaa se niin raastaa,
Kun pilkkalaulut kuulee nuorempain.

Nyt lauletaan kuin lapsellista on tää,
Kun aikamiehet maassa piehtaroi.
Vaan mitäs teet kun pommit maata kyntää,
Ja tykkein laulu kaikkialla soi.

Me ryömimme kuin pikkulapset maassa,
Ja aseitamme raahasimme niin.
Ja huudoissamme usein pelokkaissa,
Myös äitiäkin kovin kaivattiin.

No mikäs siinä, samaa mieltä oomme,
Ei sotaa enää koskaan tulla saa.
Vaan toivomatta aina kohtaloomme,
Niin outo voima sodat marssittaa.

Jos voitte nuoret paremmaksi saada,
Tään maailman niin sodan särkemän.
Me emme varmaan toiveitanne kaada,
Kun hoidatte tään jutun tärkeän.

Te ette tiedä heistä kummun alla,
Me tunsimme myös heidät jokaisen.
Ja heidän kanssaan kerran rintamalla,
Me teimme liiton elinaikaisen.

Vaan elinaika heidän kohdallansa,
Se äänettömään päättyi protestiin.
Me jotka jäimme kukin ajallansa,
Myös hiljenemme, vaikenemme niin.

Siis miettikää nyt nuoret hetken verran,
Nyt ette ehkä protestoida vois,
Jos ei me vanhat sotajermut kerran
Myös teidän eestä protestoitu ois.