Lyrics Paljaana - Juha Vainio

Kun kuljin kerran metsätietä reppu selässäin
Niin suunnattoman marjamättään sattumalta näin
Ja siinä alkoi juuri nuori nainen poimia
Mä tunsin että täytyy minun myöskin toimia
Se marjastaja kumartui ja hameen helma nous
Mun sisälläni kiehuen jo kuuma veri sous
Kun katselin mä yhä kiihoittuen peppua
En malttanut ees selästäni heittää reppua

Paljaana, paljaana
Näin perseen jonka karvat kutsuvasti rehotti
Paljaana, paljaana
Niin panemaan se mua kehotti

Mä sitä näkyä en voinut kestää enempää
Kun tunsin että minun tähtihetkeni on tää
Ei ihminen voi elää ainoastaan leivästä
Mua henki ohjas, aloin työntää sisään seivästä
Ja marjasta lausunut ei sanan sanakaan
Hän nosti pakaransa asentoon vain parempaan
En pelännyt mä jälkeläisiäkään rumia
Vaan työskentelin miehekkäästi ilman kumia

Paljaana, paljaana
Ei pitäis panna oikopäätä muukalaisia
Paljaana, paljaana
Saa muutakin kuin satiaisia

En saanut tosin sankkeria enkä kuppaakaan
Enkä edes tippuria totta tosiaan
Mut jälkeen sen kun nussin sitä ventovierasta
Niin koskee että hädin tuskin kärsin pierasta
Sen marjastajan ukko näet muijan reitin ties
Ja itse sattui olemaan hän vielä metsämies
Kun orgastiseen huutoon mulla turpa aukesi
Niin yhtä aikaa erilaiset pyssyt laukesi

Paljaana, paljaana
Sain perseeseen mä satsin ruutia ja rikkiä
Paljaana, paljaana
Ja neulottiin niin monta tikkiä