Kuutamoserenadi - M.A. Numminen translation in German

Kuutamoserenadi

Kuutamon loiste luo lemmityn ihmisen johtaa
Ja onnekkaan ihmisen silmien kimmellys hohtaa
Ja lehmusten katveessa ollaan turvassa

Suudelman toivossa vartalot toisiaan etsii
Ja yhdessä rinnakkain riennetään kauaksi metsiin
Ja tarvonnan lopulla vihdoin suudellaan

Raitis sää vaik piristää niin myös se nälättää
Selkärepustaan hän ojentaa on syömistä niis eväitä siis

Onnensa huumassa tuo pariskunta nyt valvoo
Ja kuutamo heijastaa onnea lammenkin kalvoon
Ja luonto omansa kätkee suojaansa

Rakkauden jälkeen taas vatsakin osansa vaatii
Ja mies annokset reppunsa pohjalta raapii
Ja makkaran nähdessään nainen huudahtaa
Aaaaaahhh!

Mondscheinserenade

Des Mondes Glanz führt mich zu meiner Geliebten hin
Und deiner glücklichen Augen Funkeln glänzt
Und im Schatten der Linden sind wir geborgen

In Hoffnung auf einen Kuss suchen unsere Körper sich
Und zusammen, Seite an Seite, eilen wir weit in die Wälder
Und am Ende der Wanderung küssen wir uns endlich

Das frische Wetter belebt zwar, doch macht es auch hungrig
Aus meinem Rucksack reiche ich dir Essen, ja, Proviant ist drin

Im Rausch unseres Glücks wachen wir nun
Und der Mondschein spiegelt das Glück sogar auf des Teiches Oberfläche
Und die Natur birgt uns in ihrem Schutz

Nach der Liebe fordert auch der Magen wieder sein Teil
Und ich kratze die Rationen vom Boden meines Rucksacks
Und als sie die Wurst sieht, ruft die Frau aus:
Aaaaaahhh!