Lyrics and translation M.A. Numminen - Kuutamoserenadi

Kuutamoserenadi

Kuutamon loiste luo lemmityn ihmisen johtaa
Ja onnekkaan ihmisen silmien kimmellys hohtaa
Ja lehmusten katveessa ollaan turvassa

Suudelman toivossa vartalot toisiaan etsii
Ja yhdessä rinnakkain riennetään kauaksi metsiin
Ja tarvonnan lopulla vihdoin suudellaan

Raitis sää vaik piristää niin myös se nälättää
Selkärepustaan hän ojentaa on syömistä niis eväitä siis

Onnensa huumassa tuo pariskunta nyt valvoo
Ja kuutamo heijastaa onnea lammenkin kalvoon
Ja luonto omansa kätkee suojaansa

Rakkauden jälkeen taas vatsakin osansa vaatii
Ja mies annokset reppunsa pohjalta raapii
Ja makkaran nähdessään nainen huudahtaa
Aaaaaahhh!

Лунная серенада

Свет луны ласкает, ведёт к любимой меня,
В глазах моей счастливицы сияние огня.
Под сенью деревьев укроемся мы с тобой,

В надежде на поцелуй тела сплетаются,
И мы, рука об руку, в чащу леса устремляемся.
И страсть свою утолим поцелуем под луной.

Но свежий воздух бодрит, и голод так силён.
Я расстегну рюкзак: "Вот, перекус нам приготовлен".

В плену любви бессонная ночь нас ждёт,
Луна в пруду зеркальная отражает наш полёт.
И нас природа укрывает своим крылом.

Любовные утехи аппетит лишь разжигают.
Достану угощение, что на дне рюкзака дожидают.
"Ах!" - ты воскликнешь, увидев колбасу.
Аaaaaahhh!