Lyrics 28. Lokakuuta - Pyhimys

Kissan kieli tuntuu korvassa karheelta,
Ja joskus aamulla tosi voi tuntuu valheelta.
Sosiaalipornoon voin morkkikses langeta,
Mut koitan puhuu totta, enkä kaunoissani kannella.
Tunti meni nopee, toinen meni nopeemmi, noin,
Kolmannella herään, viidennel jo operoin.
Ei kukaan huomaa mua ees mikroskoopin avulla,
Ja kostoks mä en huomaa miestä makaamassa kadulla.
Mä en oo sankari tänään, mä oon päiväsankari tänään.
Mun tuomiot voi olla ankarii, mä oon syntyny tänään,
Ja ihan varmasti voin olla hyvä ihminen, mut tänään mä en oo parhaani.
Mullon paidan alla napa, jonka ympärillä pyörii maailma,
Jossa mä elän ja sinne se ryömii, se mies, kadulta mun mieleen.
Mun päivä menee pielee, mä en auta sua vaik tukehtuisit kielee.
Muiden taakat tuntuu raskaalt, hyvää syntymäpäivää vaan vitun paska.
Herkän tasapainon turvin paremmasta voin uneksii ees sillon,
Ku joskus harvoin jaksan.
Sä oot se mikä tän selän poikkasee, tää kameli on pystys nyt vaan,
Mut tuskin huolet voittaneen.
Anteeks herra mut nyt ei taivu auttaa,
Mä oon kiiressä kotiin parin kapakan kautta taas.
Pyydän anteeks tuhannesti mut nyt en taivu auttaa,
Nyt kierrän ongelmat vaan kaukaa.
Pysyminen tolpilla on sattuman kauppaa, mut mä voin laulaa, jos se auttaa.
Omatunto huonos kunnossa jo ennestään,
Mä en oo paha kellekään, onks se tervettä?
Mä jätin auttamatta, ku muutki istu perseellää,
Se on perseestä, mut normaalii pelkästää.
Korvakurvis mies kuunteli maata,
Viel kun tulin baarista, olin kaataa maaha naamat.
Se mies on mun naapuri, nyt mun kellot soi,
Muttei tähän aikaa enää ovikellot soi,
Ja kerro pois, ois pitäny soittaa se piipaa-auto,
Mut sori, paha voittaa.
Kuolema on paha, ja uni sen nätti lapsi,
Ja mua unettaa just nyt suunnattomasti.
Sä et kykene lyömään, mä myönnän, et se vaikuttaa,
Mut mä synnyin tänä yönä.
Anna asvalttilakanan sua hellii, mä autan ehkä huomenna,
Jos pidät noi stellit, öitä!
Anteeks tuhannesti nyt en jaksa auttaa,
Nyt kierrän ongelmat vaan kaukaa.
Pysyminen tolpilla on sattuman kauppaa, mä autan sanojeni kautta.
Anteeks tuhannesti nyt en jaksa auttaa,
Mä kierrän ongelmat vaan kaukaa.
Pysyminen tolpilla on sattuman kauppaa, mut mä voin laulaa, jos se auttaa.
Aamul pitää taas muistikuvat niputtaa,
Mieleen tulee mies, se makaa pitkin pituuttaan.
Väri mun kasvoist pakenee jalkoihin,
Kun nään et meijän taloyhtiö puoltehol liputtaa.
Mä putoon selälleen, mun muoviparkettiin.
Katon mun kattoon, ja siel ne kuvat halveksii mua,
Mut itsekkyys on ihmisluonnossa ja näin pahalt tuntuu olla taas vuoden vanhempi.
Pyydän anteeks tuhannesti mut nyt en jaksa auttaa,
Nyt kierrän ongelmat vaan kaukaa.
Pysyminen tolpilla on sattuman kauppaa, mä autan sanojeni kautta.
Anteeks tuhannesti nyt en jaksa auttaa,
Mä kierrän ongelmat vaan kaukaa.
Pysyminen tolpilla on sattuman kauppaa, mut mä voin laulaa, jos se auttaa.
Ne sanoo et keskiviikon lapsi voi murheita kohdata,
Mut voin puhuu siit vaan omalta kohdalta.
Mä en oo kukaan nostaa kättä tai ees avaan suuta, syntyny 28. lokakuuta.
Shh