Lyrics Paranoid (01) - Pyhimys

Silmät selällään, en osaa levähtää. Räppään jotain vitun peräkylän venäjää.
Niskat nyrjähtää, aivot revähtää. Tää on painajainen ja pian me herätään.
Jotain terävää, puren kieltä, viillän rintaa. Veri virtaa pintaan, elämää.
Lasi helähtää, hetki enää pelätään. Hetken vielä hengitän, ulos, sisään.
Mitä jos sun ovest astuist joku vitun hullu ja se löis sua naamaan ja sun vaimoos naamaan ja sun vitun koiraa naamaan?
Etkä ehtis tehä vittuukaan. Siks on ovisilmä, siks sun asunnos on ikkuna.
Mitä vittuu sä voit tehä jos joku natsi kaapaa vallan? Kaikil on toiset ajatukset niiden ajatusten alla.
Kaikil on naamari. Vitun Versace, Gucci-kusipussi, meikkipaska, raskasmetalli, kevytlevitenaamari.
Halaa mua, mä oon hellä haalari.
Oon sellanen sienipilvi sinne horisonttiin koristeeks -tyyppinen taivaanrannanmaamari. Mut seki on vaan naamarii.
Pitkään pyristelly sun pienistä pinseteistä. Tiedät kaiken minusta, mä tiedän kaiken pillereistä.
Sä pidät virkkeistä, mä pidän virheistä, ja oot muodostanu kuvan näist pienistä inserteistä.
Oon aikuselle miehelle ku äidinhelma. Sun paras kaveri on levykokoelma.
Lohdutin räpillä, välitin läpällä. Nää elämäntapaoppaat lähes häviää käsistä mun.
Eli elän käytännössä työllä sun. Näätkö aallonhunnun? Täällä lisko Klunklun.
Sun luottokorttia höyläävän runkun, sun naistas höylää... no kyl sä tiedät milt mä tunnun.
Kaikil on naamari, toisil rujompi, toisilla soma.
Kaikil on naamari, niinku perseenreikä, jokasella oma.
Mitä vittuu sä voit tehä ku joku on sua aina parempi, paitsi puukottaa hänet ja kun joka korvaa hänet niin puukottaa myös hänet kunnes itse korvaa hänet ja joku uusi minä puukottaa minut ja poistaa nää vitun kivut.
Ei se mitä tapahtuu oo niin kuumottavaa, koska sitä on vaan yks, mut kaikki mitä mahollisesti tapahtuu, se on ääretön joukko ja se pelottaa. Se, et tulee joskus yllättäen petetyks,
Jätetyks, tapetuks, hylätyks, raiskatuks, nolatuks, silvotuks, hirtetyks tai yllätetyks vaan olemasta oma itsensä.
Todellisuus, vittu se on hirveetä!
Kuvitelmat ei koskaan kohtaa olevaa, mut mitäs vittuu siitä, yritetään kovempaa.
Ja jotenki niit mielikuvii pitää soveltaa, ja omat aivot alkaa tuntumaan jo todelta.
Väkisinkin viittausten verkossa ahdistuu. Ei must koskaan mitään idolia pahvist tuu.
Ja se tunne vaan levy levylt vahvistuu. Roikun väkisin täs kiihtyväs tahdis.
Runopojat osaa esittää mukavaa. Mä en oo semmonen.
Hittibiisin voi tehä ihan kuka vaan. Mun musamaku on vaan teille epäkelponen.
Puhuin ummet ja lammet, se mitä kuulit. Pyhimys, mitä vittuu sä luulit?
Kaikil on naamari. Jos ne revitään pois, niin kaikki loppuu.
Kaikil on naamari, mut kaikkeen tottuu.