paroles de chanson Kaksi Ystävää - Vesa-Matti Loiri
Kaksi
on
kulkijan
ystävää:
on
vihreä
metsä
ja
maa.
Maaemo
hellästi
viihdyttää
sen
suojassa
taivaltavaa.
Metsästä
vuoteen
saa
köyhäkin,
se
sammalen
pehmeä
on.
Ja
havina
haavan
on
kulkurin
yön
peitteenä
korvaamaton.
Pettää
ne
eivät
voi
sua
milloinkaan,
Luonto
ei
hyljeksi
kulkijaa
maan.
Ihminen
pettää
vaan.
Kaksi
on
kulkijan
kultaista:
on
aurinko
kirkas
ja
kuu.
Aurinko
kulkurin
oppaana
niin
korkeella
kaareutuu.
Kuunvalo
rikkaaksi
köyhän
saa,
ja
kultaista
taikaa
se
ties.
Ei
herjaten
voisi
se
huudahtaa:
pois,
pois
sinä
kulkijamies!
Pettää
ne
eivät
voi
sua
milloinkaan,
Luonto
ei
hyljeksi
kulkijaa
maan.
Ihminen
pettää
vaan.
Kaksi
on
kulkijan
armasta:
on
tuuli
ja
tähtien
tie.
Vilpitön
tuulen
on
suudelma,
se
myötään
ei
juoruja
vie.
Tähtien
tuikkeessa
taivaalla
taas
äitini
katseen
mä
nään.
Se
kulkijan
tiellä
on
lohtuna,
se
lämmittää
hyytävän
sään.
Pettää
ne
eivät
voi
sua
milloinkaan,
Luonto
ei
hyljeksi
kulkijaa
maan.
Ihminen
pettää
vaan.
Attention! N'hésitez pas à laisser des commentaires.