Текст и перевод песни Arttu Wiskari - Tappavan hiljainen rivarinpätkä

Tappavan hiljainen rivarinpätkä

Kylpytakki päällä takkahuoneessa
Puolivuotta sitten helmikuussa
Lottonumeroita salorasta ooteltiin
Jännityksen tunsin tilanteessa
Kun katsoin tyhjyyteen oven suussa
Kerlanderin sanat hukkuivat sun lauseisiin
Kolmas numero putkeen oli meillä oikein
Palloja katsoin silmin soikein
Telkkarin päältä eropaperit heitit
Sanoit lähteväs täältä

Tälle parkkipaikalle särkyy yksi mies joka sunnuntai
Vaikka et myönnäkkään
Olen varma että se toinen kaiken, alkuun sai
Öisin keittiössä nyt valvon ja röökaan, tunnen sen
Tä rivarin pätkä on tappavan hiljainen

Ne isän sanat vieläkin hyvin muistan
Koulun jälkeen viime helmikuussa
Äiti alkaa uutta asuntoa katsomaan
Ei muistikuvaa ole tappeluista
Vain isän orpo katse ovensuussa
Kun äiti sanoi ettei pysty häntä rakastamaan
Joka viikonloppu isän luokse lähden
Se on hyväntuulinen aina mun nähden
Vain ulospäin sitkee tiiän öisin se keittiössä polttaa ja itkee

Tälle parkkipaikalle särkyy yksi mies joka sunnuntai
Vaikka et myönnäkkään
Olen varma että se toinen kaiken, alkuun sai
Öisin keittiössä nyt valvon ja röökaan, tunnen sen
Tä rivarin pätkä on tappavan hiljainen

Lasten vuoksi mä jaksan, elatusavut maksan
Tarvitsen teidät mun kainaloon
Et kai alennu koskaan, musta puhumaan roskaa
Vain soiton päässä teistä oon

Tälle parkkipaikalle särkyy yksi mies joka sunnuntai
Vaikka et myönnäkkään
Olen varma että se toinen kaiken, alkuun sai
Öisin keittiössä nyt valvon ja röökaan, tunnen sen
Tä rivarin pätkä on tappavan hiljainen

A silent, deadly row of terraced houses

In my dressing gown in the family room,
Half a year ago, in February
We waited for the lottery numbers to be drawn
I could feel the excitement in the air
As I stared into the void, at the doorway
Kerlander's words drowned out your sentences
The third number was the same as ours
I watched the balls with wide eyes
You threw the divorce papers on the TV
You said you were leaving

A man breaks down in this car park every Sunday
Even though you won't admit it
I'm sure that someone else started it all
At night I stay awake and smoke in the kitchen
I feel it, this row of terraced houses is deadly silent

I still remember my father's words so well
After school, last February
Mother will start looking for a new apartment
I have no memory of any arguments
Just my father's lost expression, at the doorway
When Mother said that she couldn't love him any more
I go to see my father every weekend
He's always cheerful when he sees me
But only externally, I know at night in the kitchen he lights a cigarette and cries

A man breaks down in this car park every Sunday
Even though you won't admit it
I'm sure that someone else started it all
At night I stay awake and smoke in the kitchen
I feel it, this row of terraced houses is deadly silent

For the sake of the children I carry on, I pay maintenance
I need to have you in my arms
Don't ever lower yourself to trash-talking me
I'm only a phone call away

A man breaks down in this car park every Sunday
Even though you won't admit it
I'm sure that someone else started it all
At night I stay awake and smoke in the kitchen
I feel it, this row of terraced houses is deadly silent