Текст песни Minä - Arttu Wiskari

Tänne poikittain mä synnyin. Vasen nyrkki pystyssä.
Huusin lailla tuulen. Kuin talvi myrskyssä.
En leikinyt mä Legoilla. Aina hakkasin kattilaan.
Pieni poika suurella Egolla. Faija naulasi lelut lattiaan.

En koskaan opetellut. Yhtälöitä ratkomaan.
En sanoja tavutellut. Ne opin nyrkein katkomaan.
Jo parin vuoden jälkeen. Suvi-virsi unohtui.
En uskonut mä järkeen. Tää poika yhä syvemmälle ui.

Minä, jonka elämä on yhtä väärin käsitystä.
Minä, joka tuomittu on vailla täyttä ymmärrystä.
Minä, joka kuulunut en koskaan ole mihinkään
Minä, paha poika joka kasvanut on pimeään.

Kotona mä kuulin. Pelkkä pettymys sä oot.
Pääni sisällä mä huusin. Helvetiin painukoot.
Kun Mazdat saatiin käyntiin. Tuli vaaraa elämään.
Kaksin katonkautta käytiin. Vain yksi selvis tänne miettimään.

Oli pakko rauhoittua. Näiden kaltereiden taa.
Tänne selliin unohtua. Tiilen päitä lukemaan.
Mulla kyyneleet ei riitä. Kun kuvan teistä nään.
Turha valittaa. Se siitä. Teidän matka jatkuu
Minä tänne jään.

Minä, jonka elämä on yhtä väärin käsitystä.
Minä, joka tuomittu on vailla ymmärrystä.
Minä, joka kuulunut en koskaan ole mihinkään
Minä, paha poika joka kasvanut on pimeään.

Ja mä ymmärrän kun et tahdo mua teidän elämään.
Löytyy varmasti myös toinen isän roolin vetämään.
Mutta anna tämä kirje kun on poika vanhempi.
Ettei koskaan hän vain luule, että faija unohti.

Minä, jonka elämä on yhtä väärin käsitystä.
Minä, joka tuomittu on vailla ymmärrystä.
Minä, joka kuulunut en koskaan ole mihinkään
Minä, paha poika joka kasvanut on pimeään.