Текст и перевод песни Asa - Vaaranmaa

Vaaranmaa

Routa hiljaista puhetta, tässä lepäilee,
Isät jäässä, jalat vaaranmaassa.
Koivet kaupunkisotilaan kahlaamassa tien,
Lieju pintaa, vanhat nukkumassa pois

Isäntä maan tiputti korvaani jyviä,
Maailman laului primitiivisen syviä.
Kotkan kuvast synty koski ja maa,
Sotkan munast tähdet taivaalle jaa.
Taivaalla kalmaa pohjalle kotahan,
Yli kuun ali päivä olkapäille otavan.
Vaarnoi vaskisii kuurasta pimeää
Luojal isot kädet mut ei ikin' omaa nimeä.
Karjalan kalliol kuvista hiiden ojaa,
Kipuvuoren louhikoista alas pimentolaan,
Osaran aukioilla väittää kivenkovaa,
Nimenomaan.

Mul' ei oo maata millä maata,
Ei mille laulaa, minkä rauhan vuoksi raataa,
Etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul' ei oo maata ei kivijalkaa,
Minkä markan vuoksi raataa,
Yritän ymmärtää jo liikaa
Ja lopulta kerran hölmistyn

Mä uppoon usvaa, hiivin mä mustaa,
Lapuan vastatuuli kollektiiville tuskaa.
Puhallan puskaan, ristilippu ruskaa
Ei maata millä maata,
Eikä maata mille rustaa.
Ei kellää suojaa, hautamme suolaa,
Potkin portahiksi laumamme suomaa.
Laseis kuolaa, aseissa kuonaa
Tiesin sulkakynässäni paljasjalka luomaa.
Ruuti ruumaa, ei masiinaa mitä puunaa
Ei kuuna päivänä pärjää minkä tänne kruunaa.
NATO-huumaa, polttouunin kuumaa
Saksalaisii Lapissa ja isänlääni muumaa
Tulevaa lamaa, Siperian hamaa,
Siniverisii sotilaita vannomassa valaa,
As As avaa, aatelisel avaa,
Sä sankari maistaa nytte ugrilaista sanaa

Mul' ei oo maata millä maata,
Ei mille laulaa, minkä rauhan vuoksi raataa,
Etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul' ei oo maata ei kivijalkaa,
Minkä markan vuoksi raataa,
Yritän ymmärtää jo liikaa
Ja lopulta kerran hölmistyn

Oi! Oi! Suurimmat suomalaiset!
Mä nostan kahden silmän nähtäville vanhoi
Patriootin rankoja, pääkalloja, piikkilankoja,
Näitä hylättyjä rantoja, hei!
Vaaranmaassa Marski anto revolverin Dalai Lamalle,
Runeberg sai tortun naulanpäähän
Ja pulu paskaa olkapäille,
Mellerille pystytettiin liikennevalot junatielle.

Danger Land

The frost whispers silently, here it rests,
Fathers in ice, feet in danger land.
The legs of a city soldier wade the path,
Muddy surface, the old ones sleeping away

The master of the land dropped grains in my ear,
Songs of the world, primitively deep.
From the eagle's reflection, the rapids and land were born,
From the duck's egg, the stars were scattered across the sky.
Carrion in the sky, to the bottom of the kota,
Over the moon, under the sun, take the Big Dipper on your shoulders.
Bronze crows from the dark frost,
The Creator's big hands, but never a name of his own.
From the images of giants on Karelian rocks,
From the quarries of Mount Kipuvuori down to the darkness,
In the squares of Osara, it claims with stony firmness,
Specifically.

I have no land to lie on,
No one to sing for, no peace to work for,
I search for the ultimate edge and speech in the midst of everything.
I have no land, no foundation,
No mark to work for,
I try to understand too much already
And finally, I am once bewildered

I sink into the mist, I creep into the black,
The headwind of Lapua, collective anguish.
I blow into the bush, the swastika flag of autumn
No land to lie on,
And no land to build on.
No shelter for anyone, our graves salty,
I kick our homeland into stairs.
Drool in the glasses, slag in the weapons,
I knew the barefoot creation in my quill.
Gunpowder in the hold, no machine to polish,
Not on a moonlit day, it will cope with what crowns it here.
NATO craze, hot crematorium,
Germans in Lapland and the moaning of my father's land,
The coming depression, the haze of Siberia,
Blue-blooded soldiers swearing an oath,
As As opens, the nobleman opens,
You hero, now taste the Finno-Ugric word

I have no land to lie on,
No one to sing for, no peace to work for,
I search for the ultimate edge and speech in the midst of everything.
I have no land, no foundation,
No mark to work for,
I try to understand too much already
And finally, I am once bewildered

Oh! Oh! The greatest Finns!
I raise to the sight of two eyes the old ones,
Patriot gallows, skulls, barbed wire,
These abandoned shores, hey!
In danger land, the Marshal gave a revolver to the Dalai Lama,
Runeberg got a cake on the head of a nail
And a pile of shit on his shoulders,
Traffic lights were erected for Meller on the railway.